Juhan verkkosessio 15.12.2014: Näkökulmia oppimistyyleihin

15.12.2014 ehdin nippanappa mukaan Juhan verkkosessioon. Mitä lähemmäs Joulu lähestyy sitä enemmän alkaa olla tunnelmataso "ohjaamo täynnä käsiä". Yritän tehdä yhden asian kerrallaan, siten saa vähän rauhoitettua omaa mieltä.

Juha esitteli oppimista ja aluksi laittoi OPEXin pohtimaan, mitkä seikat vaikuttavat oppimiseen. Heittelimme perhetaustat, tietojen soveltamiskykyä, oppimiskokemuksia ja itsetuntemusta. Juha sitten näytti dian, jossa oli mm. näitä mutta paljon muitakin asioita. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, jota ei voi erottaa ympäristöstään. Kollegani tätä pohtiessamme aina kauhistelee erään kouluttajan ajatusmaailmaa, kun hän ilmoitti uudelle opiskelijaryhmälle: "jos teillä on jotain ongelmia, niin jätetään ne kotiin". Tuo lausunto on tullut jo joitakin vuosia sitten ja mielestäni yhteiskunta oli joitakin vuosia sitten muutoinkin paljon kylmempi, mutta nyt ollaan menossa kohti pehmeämpiä arvoja. Pakko asioiden onkin muuttua, koska syrjäytyneiden nuorten määrä on suuri, ja puhutaan menetetystä sukupolvesta. Osittain tätä ryhmää on myös minun ikäisissä.


Oppimaan oppimisesta keskustelimme, että esim Niina ei pysty työskentelemään avokonttorissa, vaan tarvitsee rauhallisen tilan keskittyäkseen. Minä olen lähes aina työskennellyt avokonttorissa (tilassa, jossa on useampi henkilö). Jos olen saanut oman työhuoneen, olen aina pitänyt oven auki, jotta on jotain hälyä. Minä kuten Juhakin kaipaamme taustahälyä, täydessä hiljaisuudessa omat ajatukset eivät vain pysy koossa. Esim minä kirjoitan tätäkin blogia aina kuulokkeet korvilla ja kuuntelen musiikkia. Siksi en ymmärrä sitä, kun jotkut opettajat vaativat, ettei saa kuunnella musiikkia keskittymistä vaativissa tehtävissä, esim koulussa tehtävä essee tms. 

Lisäksi luennolla käyttäydymme vähän eri tavoin: Niina kirjoittaa muistiinpanoja, Leena ja Jere piirtelee kuvioita jne. Ihminen oppii vain 20 % pelkästään kuuntelemalla, mutta jos ihminen näkee, kuuntelee, tekee ja lisäksi puhuu itsekin, oppiminen nousee jopa 90 %. Tätä kannattaa miettiä, kun rakentaa oppitunteja.

Persoonallisuusteoria MBTI (Myers-Briggs-tyyppi-indikaattori) vaikutti sen verran kiintoisalta, että heräsi halua tutkia asiaa tarkemmin. Näihin testeihin törmää kuulemma usein naistenlehdissä, joten ilmankos naisenvaistoni heti heräsi ;)

Juhalla oli hyvä materiaali, hän on oppimaan oppimisessa oikea asiantuntija. Hänen kannattaisikin miettiä verkko-opettajan tehtäviä, sillä hänellä on rauhallinen ja selkeä ääni tällaiseen. Luulisi tällaiseen pakettiin olevan tilausta, kun muutoinkin oppilaitoksissa siirretään verkko-opetukseen yhä enenevissä määrin. 

Opetusseuranta, Edupoli Tikkurila

Torstaina 11.12. 2014 aamupäivällä kävin seuraamassa OPEX-ryhmän opiskelijakollegani Niinan opetusta. Olin hyvissä ajoin, joten ehdin kuvata aulatiloja vinkiksi omalle työpaikalle.

 Niina lähetti ennakolta seuraavat tiedot:

Kohderyhmä
- ympäristöhuollon ammattitutkinnon opetusryhmä, n. 10 opiskelijaa
- ikä: 20-60 vuotta
Koulutuksen tavoite
- tavoitteena on saada lähiopetuspäivän aikana tietoa kierrätyksestä ja jätehuollosta siten, että opiskelijoiden on mahdollista suorittaa ympäristöhuollon ammatitutkinnon osat; kierrätys ja jätehuolto (valmistautumista näyttötilaisuuteen)
Sisältö
- kierrätykseen ja jätehuoltoon liittyvät teemat; jätejakeet, etätehtävän läpikäynti (mitä jätejakeita työpaikalla syntyy), jätehuollon ympäristövaikutukset, jätelaki sekä vaatekierrätys (UFF:n esitys)
- opiskelumuoto: lähiopiskelu
- oppimisympäristö: luokka
Menetelmät
- frontaaliopetus (ppt, ), ryhmätyöt, parityöskentely, videot
Arviointi
- kotona suoritetun etätehtävän arviointi (palautus eStudioon), arvosanat 1-3

Kyseessä oli siis alan tehtävissä toimivia aikuisopiskelijoita, jotka suorittavat ammattitutkintoa. Niina keskusteli niinamaisen aurinkoisesti ja leppoisasti opiskelijoiden kanssa ennen aloitusta. Osa tuli myöhässä ja Niina toivotti heidätkin iloisesti tervetulleiksi. Tilannetaju Niinalla toimii, sillä turha on nipottaa myöhästymisistä, koska paikoitustilojen vähyys tekee sen, että osa joutui jättämään auton melko kauas. Karikin oli paikalla samaan aikaan ja niinhän Karinkin auto meni jonnekin kauas.

Niina aloitti opetuksen teoriaosuudella "Jätejakeiden tunnistaminen" aluksi powerpoint-esityksellä. Aluksi hän esitteli päivän aikataulun ja toivoi päivästä keskustelevaa, jonka jälkeen käytiin läpi jätemääritelmiä. Opin itsekin jätteistä: jätejae=aine tai esine, joka voidaan erillisenä tunnistaa ja tarpeen mukaan ottaa erilleen jätteestä. Määritelmiä läpikäydessä alkoi oma ajatus harhailemaan, johtunee varmastikin siitä, ettei aihe ole omaa sektoria ja olen muutenkin oppijana tekijätyyppiä. Mietin myös sitä, olisiko määritelmät voinutkin sekoittaa villisti sekaisin ja opiskelijoiden tehtäväksi olisi pitänyt yhdistää ne oikeaan sanaan, koska osaamista heistä selvästi löytyi. 

Määritelmien jälkeen Niina kertasi jätehistoriaa videon avulla:http://jatehuolto.z-media.fi/?cat=19. Se olikin mielenkiintoinen filmi, elävä kuva aina jaksaa kiinnostaa. Vain hajut puuttuivat ;)

Teoriaosuudessa käytiin myös ylikulutus, joka onkin tärkeä aihe, sillä luonnonvarat hupenevat ja aiheuttavat ilmastonmuutosta. Onneksi asiaan löytyi myös ratkaisuja, jotka tosin vaativat isoja poliittisia ja markkinataloudellisia päätöksiä ja muutoksia. Tässä kohtaa opiskelijat innostuivat keskustelemaan tuotteiden kestoiästä. Lopuksi Niina kävi vielä tavoitteen ja luokittelut, jonka jälkeen alkoi tauko. Taas huomasi, että kuunteleminen on kovaa työtä.

Tauon jälkeen alkoi Niinan omin opetusosaaminen eli toiminnalliset harjoitukset: kahden hengen, kolmen hengen ja neljän hengen porinapiirejä, joissa me Karinkin kanssa porisimme omiamme. Ryhmätyössämme "Karin kauppa" keskustelimme kuormalavoista, enkä malttanut olla esittelemättä uudelleenkäyttömahdollisuutta, alla oleva kuva:

Ryhmätyötunti meni paljon nopeammin ja huomasin, että täytyykin jatkaa matkaa omalle kustannuspaikalle. Kari haki autonsa kauppakeskuksen parkkihallista ja laittoi sen minulta vapautuneelle paikalle.

Niinan rento ja leppoisa opetustyyli on ehdotonta plussaa. Huomasin, että asiaa käytiin läpi paljon, joten aikaa ei ollut keskusteluille ensimmäisellä tunnilla. Ammattitutkintolaiset käyvät harvakseltaan lähiopetuksessa ja varmasti palautteessa näkyy, jos koko päivänä ei ole lainkaan "opetusta" eli teoriaa. Tarkoitan siis sitä, että aikuisilla opiskelijoilla saattaa vielä olla se vanha käsitys, että tieto pitää jostain kaatua omaan päähän. Toisaalta ryhmässä oli valtavasti osaamista sekä he olivat tuttuja keskenään, niin opettajallekin olisi ollut helpotus, että opiskelijat olisivat puhjenneet useamminkin keskustelemaan aloitusteorian aikana. Toki Niina heitti välillä kysymyksiä, mutta vastauksia ei tullut, joten Niina vastasi itse. Opinto-ohjaajan työssä olen joutunut itselleni hokemaan, että kysymyksen jälkeen pitää laskea ihan rauhassa vähintään kymmeneen, ennenkuin jatkaa puhumista. Tämä siitä syystä, että keskustelukumppani saattaa jäädä miettimään, mitä vastaa. Vastausta ei saa, jos ei sitä tuskastuttavaa hiljaista hetkeä vain malta odottaa. Opettajakin voisi välillä "piinata" opiskelijoita hiljaisuudella, kyllä se porina jostain pulpahtaa ja joku sen hiljaisuuden täyttää.

Kiitos Niinalle! Oli kiva käydä Edupolilla. 

Opintopolku-työpaja ja Klaukkalan koulutusmessut

21.10.2014 pidimme kollega-Pasin kanssa ensimmäisen opastustuokion opintosihteereille Opintopolku-ohjelmasta. Tänään 9.12.2014 oli seuraavan Opintopolku-työpajan aika, koska edellisen opetushetken jälkeen Opintopolkuun ei ollut kirjattu yhtään aikuiskoulutusta näkyville. Huomenna pidämme tämän vastaavan koulutuksen Vantaan toimipisteessä.

Nyt saimme TTS:n vararehtorilta taustatukea työpajan toteutukseen, sillä hän lähetti kutsut. Kohderyhmäksi katsoimme sekä koulutusvastaavat että opintosihteerit. Opintosihteereille oli siis jo infottu Opintopolusta, mutta koulutusvastaaville ei, joten koulutus tuli rakentaa siten, että alkuun tehdään nopea infopaketti Opintopolusta. Tavoitteena oli saada koulutusvastaavat ja opintosihteerit ymmärtämään Opintopolku-ohjelman merkitys ja puhaltamaan yhteen hiileen, jotta Opintopolkuun saadaan syötettyä koulutuksia. Tilaisuudelle oli varattu aikaa vain 2 tuntia, joten sen oli oltava ytimekäs.

Suunnittelimme koulutustilaisuuden seuraavasti:

• Powerpoint-infopaketti Opintopolusta: "Missä ollaan ja minne mennään" (Leena)
• Opintopolku.fi esittely (Pasi)
• Esittelyvideo (alla), jonka OPH on tuottanut. OPH panostaa markkinointiin. (Leena)
• Työpaja: koulutusten ja hakujen avaaminen Opintopolkuun (Leena ja Pasi kiertelevät auttamassa)
• Sarjakuva loppukevennykseksi (alla)

 
Työpaja toteutettiin siten, että opintosihteeri ja koulutusvastaava istuivat työpareina vierekkäin ja syöttivät yhdessä tietoja Opintopolkuun. Opintosihteereillä on tunnukset virkailija-puolelle, ja koulutusvastaaville niitä ei mielellään annetakaan, jotta tunnukset pysyisivät hallittavissa. 

Vaikka ennakkoon arvelimme, että Opintopolku saattaa herättää kritiikkiä, että "kirjoittakaa Yhteisissä palveluissa ihan itse vaan koulutukset järjestelmään", niin tilaisuus sujui leppoisasti ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Sain Pasilta kehuja, että osasin alussa kertoa tilaisuuden tarkoituksen hyvin ja samanaikaisopettajuutta toteutettiin siten, että Pasi täydensi teknisiä osa-alueita, joista minä en ole niin hyvin perillä. Huomenna sitten sama paketti uudelleen Vantaan toimipisteessä.

Opexin Verkko-YTO käynnistyy pian

"Sosiaalinen media opetuksen apuvälineenä" -yhteistyökehittelyn verkkotyöpaja AC:ssa by Liike-ryhmä

Osallistuin 3.12 klo 18 - 19.15 "Sosiaalinen media opetuksen apuvälineenä"  -yhteistyökehittelyn verkkotyöpajaan AC:ssa, jonka järjesti Markku Rantakylän kasvateista Liike-ryhmä. Ilmeisesti Liike-ryhmä oli kokoontunut Haaga-Heliaan Markun luokse, koska olivat samassa huoneessa.

Osallistujia kurssille oli yhteensä 10. Kaikkien ääni saatiin kuuluviin, mutta kuvia kaikki eivät saaneet toimimaan. Minä laitoin kameran päälle, mutta muutamaan otteeseen tietokone vain sammui, joten jätin kolmannella sisäänkirjautumisella suosiolla kameran pois.

Mielestäni on hienoa seurata, kun järjestäjät olivat hypänneet itselleen tuntemattomaan alustaan. Markku neuvoi taustalla ryhmäläisiä ja pienien ongelmien jälkeen pääsimme asioissa eteenpäin.

Ensin Liike-ryhmä esittäytyi, jonka jälkeen he pyysivät chatin kautta osallistujia kertomaan omaa kokemusmaailmaa. Monenlaista kokemustaustaa kullakin osallistujalla oli. Sekin on jotenkin lohdullista huomata, että en ole ainoa, joka on loikannut vieraalle alueelle. Ja sitten oli kiva huomata, että on minussa ollut kuitenkin rohkeutta, kun olen tämän koulutuksen aikana oppinut vaikka mitä SOMEsta: google+, verkkokurssi Facebookissa jne.

Liike-ryhmä antoi tehtävän, joita tuli pohtia ryhmissä. Mietin mielessäni, että mitenköhän sekin tapahtuu, että kirjaudutaankohan sisään eri huoneeseen vai mitä. Mutta niin sitten verkossa virtuaalisesti jakaannuimme. Tätä en olekaan ennen AC:ssa kokenut. Osa ryhmästä katosi eri "huoneeseen" ja jatkoimme jäljellejääneiden kanssa keskustelua ja chattailua. Meidän ryhmässä yhden ääni ei kuulunut, joten hän keskusteli chatin kautta. Me muut keskustelimme ääneen - ja meillä oli käynnissä samaan aikaan kaksi eri keskustelua eri aiheistakin.

Meille oli ennen ryhmiin jakaantumista annettu tehtäviksi miettiä SOMEa joko SWOTin kautta tai ao kysymysten pohjalta:

1. Mikä sosiaalinen media olisi käytännöllisin ja helpoin apuväline opetuksessa?
2. Minkälaisissa tilanteissa sitä voisi hyödyntää?
3. Miten SOMEn käyttöä rajataan?
4. Mitä tehdään, jos joku ei halua SOMEen?
5. Minkälaisia eettisiä periaatteita tulee huomioida?
6. Mitä tekijänoikeuskysymyksiä tulee huomioida?
7. Miten keskustelu pysyy SOMEssa aiheessa?
8. Millaisia sääntöjä SOMEn käyttö edellyttää?

Noin 20 minuuttia keskustelimme pienemmissä ryhmissä ja lopuksi siirryimme takaisin alkuperäiseen kokoonpanoon. Nimesimme oman ryhmämme Vesan muksuiksi Liike-ryhmän vetäjämme mukaan ja pohdimme yhtä kysymystä ja muutoin SWOTin kautta SOMEa.

Kysymys 4: Facebookiin voi tehdä kurssia varten anonyymin tunnuksen vain opiskelua varten - mutta on virallisesti FB:n käyttöehtojen vastaista. Näin voi kuitenkin tehdä, seurauksia ei ole ollut. Vaihtoehtona voisi olla toinen Somealusta kuten G+ jos koko toiminnan voi siirtää sinne.

SWOT: FB/G+ yms ulkoisten ympäristöjen (hyötynä) mahdollisuutena ajasta ja paikasta riippumattomuus, lisäksi vahvuutena hyvä tavoittavuus jos opiskelijat ovat siellä joka tapauksessa, uhka taas mm. nuorten keskuudessa kiusaaminen. Heikkoutena mahdollinen työkalujen opiskeluun menevä aika.

Sisäisten ympäristöjen, esim. koulun oman meilin tai Wilman tms. heikkous on että oppilaat eivät käytä niitä, eivätkä halua käyttää ainakaan aktiivisesti. Koulujen omien sovellusten vahvuus on mahdollisesti tietoturva, mutta onko se niin oleellista? Myös heikkoutena työkalujen opiskeluun menevä aika.

Toinen ryhmä vastasi toisessa ryhmässä kysymyksiin (sinisellä toisen ryhmän mind-map):

Youtube ja vimeo on ollut käytössä,

YouTube videot ovat ainakin hyviä opetuskäytössä toistotyyppisiin matskuihin,

FB toimii ryhmänohjauksessa täydentävänä hyvin.

Second Life ollut käytössä,

Google sites käytössä,

Jos joku opiskelija ei halua käyttää jotain sosiaalisen median palvelua, käsittääkseni ei voi vaatia.

Vaatii ehkä lainmuutoksen, jos opetussuunnitelma vaatii.

On joitain kokemuksia sellaisista, jotka eivät ole olleet esim. FB:ssä eivätkä ole halunneet mennä. Silloin on käytettävä jotain korvaavaa tapaa.

Kurssin alussa on hyvä opettaa säännöt mitä saa tehdä ja mitä ei

Tietokoneiden tullessa lehtitoimituksiin toimittajat vaativat ja saivat läpi ”näyttöpäätekorvauksen”, koska he joutuivat kirjoittamaan tietokoneella eikä saanut käyttää enää kirjoituskonetta. Nykyään tuskin kukaan toimittaja suostuisi enää kirjoittamaan kirjoituskoneella.

Somesta tulee itsestäänselvyys eikä kohta enää kukaan puhu somesta.

Normaalit, perinteiset  käytössäännöt pitäisi päteä joka paikassa. Pitäisi saada ne perinteiseen toimintaympäristöön JA someen. - Totta!

Mihin muuttuu SOME opetus.  Mihin somea oikeastaan tarvitaan opetuksessa? Tarvitseeko opetus SOME:a vai SOME opetusta?

Mielenkiintoinen kokemus ja kokeilu se oli tämäkin. Ainakin säästyy aikaa ja matkakuluja sen sijaan, että kaikki olisimme ajaneet Haaga-Heliaan asti. Mutta on paikan päällä läsnäolossa omat valttinsa. Ihan kaikkea ei voi tehdä SOMEssa: vuorovaikutus jää joka tapauksessa heikommaksi. 

Verkkosessio: SORA (SOveltumattomuuden RAtkaisu)

OPEXin ensimmäinen verkkosessio pidettiin maanantaina 1.12.2014 ja minä olin ensimmäisenä "lauteilla". Tässä ryhmässä minulle on tullut ns veturina toimiminen. Ehkä jonkinlainen "junttaaja" olen muissakin sidosryhmissä, mutta roolini vaihtelee riippuen täysin niistä ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä. Kuitenkin yhteinen piirteeni kaikissa ryhmissä on se, että haluan asioiden etenevän. Nuorempana olin paljon malttamattomampi, mutta olen oppinut kaatamaan jäitä hattuun.
 
Pidin verkkosessioni SORA-laista, jonka parissa työskentelen TTS:n koulutusalojen puolesta.
 
23.11.2014 lähetin kutsun verkkokoulutussessiooni:
Tervetuloa tutustumaan SORA (Soveltumattomuuden Ratkaisuja) –lakiin, joka on astunut voimaan vuonna 2012. Koulutus toteutetaan verkkoluentona ma 1.12 klo 18.00 – verkko-osoitteessa: https://connect.funet.fi/r1k08bf8nwl/ .  AC-verkkohuoneeseen pääset kirjautumalla kohdasta ”as a guest” omalla nimelläsi.

SORA-lakimuutos sisältyy mm ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön (Esteettömyys ja opiskelijaksi ottamisen edellytykset 27 a § ja Opiskeluoikeuden peruuttaminen 32 §). Verkkokoulutus on tarkoitettu OPEX-opettajatiimille ja sen tavoitteena on perehdyttää opiskelijakollegat ymmärtämään tämän lainkohdan tarkoitus ja alakohtaisia työturvallisuusseikkoja. Koulutuksessa käsitellään asiaa TTS:n toimintamallin kautta. Tässä koulutuksessa paneudutaan lakiin ammatillisesta koulutuksesta (ei ammattikorkeakoulu- tai yliopistolakeihin).

Verkkokoulutuksen arvioijaa/opponoijaa OPEX-tiimi ei ole vielä valinnut, mutta se olkoon ensimmäinen tiimiläinen, joka tähän kutsuun vastaa lupautumalla tehtävään. 

Ennakkopohdintatehtävä verkkoluennolle osallistuville: mieti ammatteja, joissa koet työntekijän soveltuvuuden tehtävään olevan avainkysymys, jotta vältytään pahimmassa tapauksessa ihmishenkien turhilta menettämisiltä.

Tervetuloa SORA-verkkoluennolle!

 

Verkkosessio lähti käyntiin pienien mutkien jälkeen. Juha, joka toimii isäntänä AC-huoneessa, muisti kellonajan väärin, sillä yleensä olemme aloittaneet klo 19. Lisäksi Niina oli peräänajokolarissa Tikkurilassa ja ehti mukaan vasta loppusuoralla.

 

Juha toimi minulle arvioijana, joten hänen blogistaan löydän varmasti kattavat ajatukset ja kehittämisideat.

 

Olenko itse tyytyväinen pitämääni opetussessioon? Koin, etten saanut ajatusta kovin kirkkaasti ulos, jotta se olisi selvinnyt parhaalla mahdollisella tavalla enkä osannut kaikkiin kysymyksiin vastata. Lisäksi kaikki olimme AC:ssa sillä valtuudella, että pääsimme skrollaamaan aineistoa, joten sitä joku tutkaili edestakaisin kesken esityksen, mutta jatkoin esimerkkieni kertomista.

 

MUTTA sehän näissä opetusmaailman kuvioissa on, ettei varmasti kukaan osaa vastata juuri oikein, kun tulkintoja on monia, eikä ajatukset taida kenenkään päässä olla yhtään sen kirkkaampia ja selvempiä. Mutta kyllä SORA tämän session jälkeen minullekin avautui selkeämmin.

 

Pääasia tässä oli kuitenkin verkko-opettamisen harjoittelu ja kyllä tämä sessio sekä aiempi kirjapiiri antoi eväitä siihen. Ei se niin kamalaa ole. Sitten keväällä, kun Kari pyytää vinkkejä seuraavalla vespa-ryhmälle, aion kannustaa pitämään kirjapiirin nimenomaan verkkokokouksena. Osa vespa-ryhmistä ovat kirjoittaneet pelkät blogit, joita toiset kommentoivat, mutta se ei ole sama asia.   

Mistä on marraskuun vika viikko tehty: koulutusta, koulutusta, messuja, messuja...

Pimeimpänä vuodenaikana on kiivainta koulutusmarkkinointia. Väsymys vähän painaa iltaisin, mutta niin sitä taas aamulla on töissä kahdeksalta. Alle raportoin viikon 48 tapahtumia, joissa olen ollut mukana.

Tällä viikolla messuilla on ollut erinäinen kaarti mukanani. Kiitokset siis opiskelijoille Joonas Hongalle ja Jere Virtaselle sekä logistiikan koulutusvastaava Jarmo Wilkmanille, maarakennuksen kouluttaja Jyri Laineelle, metsäalan kouluttajille Vesa Saksmanille, Vesa Mäelle sekä Juha Masoselle. Aiempina vuosina kiersin messuja yksin ja kyllä täytyy sanoa, että yhdessä on mukavampaa! Hienoa, että toimialoilla oivallettiin markkinoinnin merkitys, kun opiskelijamäärät laskivat tänä vuonna.


Hyvinkää-Riihimäen peruskoulujen 9-luokkien vanhempainillat Hyriassa 25.11. klo 17.00-19.00

Sillä lailla. Pääsin logistiikka-alan kouluttajan kyydillä kohteeseen. Ainoa vika, että oletin tilaisuuden olevan vanhassa paikassa, ja ohjeistin kuskin Sakonkadulle Riihimäelle. Siellä huomasimme, että tjaah, kutsussa lukikin Karankatu, Hyvinkää. Note to myself: älä oleta, tarkista aina osoite ennen kohteeseen siirtymistä! Maarakennus- ja metsäalan kollegat nauroivat, ettei tätä varmaan kauaa muistella. Tyypit tuntien vielä eläköitymisvaiheessa juhlapuheessa joku tästä minulle vihjaa :D. Toisaalta eipä logistiikka-alan ammattilainenkaan tarkistanut kutsua vaan uskoi minua...

Hyria, Karankatu, Opiskelijaravintola Kirsikkapuistossa koulutusmessut.

Verkostotyö alkaa tuottaa hedelmää, sillä Validian ammattiopiston opo lupasi viedä esitteemme Järvenpään koulutusmessuille, koska en pääse sinne päällekkäisten messujen takia. Järvenpäässä messut olisivat 26.11 klo 18-19, mutta olen tuolloin Nurmijärvellä.


TTS:lla henkilöstökoulutusta aiheesta Opiskelija-asiakkaan kohtaaminen 26.11.klo 12.00-16.00

Validia ammattiopistolta saapuivat Eija Männistö ja Seija Eskola pitämään TTS:n opetustoimen henkilöstölle koulutusta Opiskelija-asiakkaan kohtaamisesta. Tutkittiin aihetta teemalla Monenlaiset tavat oppia - monenlaiset tavat opettaa. 

Henkilöstökoulutus järjestettiin Puutarhatalossa.

Aluksi Seija&Eija kokosivat fläppitaululle toiveita koulutuksesta sekä kokemuksia, millaisia oppijoita TTS:lla on. Seija Eskola piti sen jälkeen lainsäädännöstä luennon, jolloin huomasin taas itsessäni harhailevia ajatuksia. En vaan jaksa keskittyä tärkeään mutta kuivaan asiaan kuuntelemalla. Muutama kollega, joiden kanssa huumori kulkee, lähettivät minulle tekstiviestit kesken luennon, että onko kännykässä jotain mielenkiintoista. Tein siis ihan samaa kuin nuoriso-opiskelijat, eli harhailin kännykällä iltalehden sivuilla tai jossain... Älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon?
 

Luennon jälkeen ryhdyimme ryhmissä pohtimaan TTS:lla olevia tukitoimia sekä kehittämiskohteita. Toimin ryhmässäni kirjurina ja kävin tuotokset edessä esittelemässä. Seija kokosi kaikkien ryhmien ajatukset fläpille (yllä kuvassa). Ryhmässä pohtimisen aikana aika kuluu kuin siivillä.


Nurmijärven yhteiskoulun 9-luokkien vanhempainillan yhteydessä koulutusmessuilla 26.11. klo 17.30-19.00

Illan aluksi NYK:n opo Sipi Takalampi tarjosi kahvit ja minun oli otettava porkkaleivoksestani kuva, koska se oli silmälle esteettinen elämys. Iloinen porkkanaleivos! Sen leipoja olisi kondiittorin uralla oikeassa paikassa.

Porkkanaa vai keppiä? Porkkanaa :)

Simulaattorit vetivät jälleen nuoria kokeilemaan. Oli hauskaa seurata nuorten ilmeitä, kun he keskittyivät ajotehtävään. Joku opettajakin kävi nuoren selän takana kannustamassa ja sanoi, että voisit tunnillakin keskittyä yhtä hienosti. Eräät tytöt olivat selkeästi parhaat ystävykset, koska he yhdessä siirsivät tukkeja metsäkonesimulaattorilla. Toinen tyttö käytti toista vipua ja toinen toista, mutta he suoriutuivat. Varsin symbioosissa toimivaa yhteistyötä.

Varia oli vastapuolella esittelytiskinsä kanssa ja huomasin, että heidän opo kävi jossain välissä ottamassa kuvan TTS:n tiskistä. Veikkaan, että pian heilläkin on matkalaukkumalliset simulaattorit messuilla mukana. 

Aiemmissä koulutusmessuissa logistiikka ja metsäala ovat kiinnostaneet enemmän, mutta Nurmijärvellä maarakennusala kiinnosti eniten. Vanhemmat kyselevät enemmän koulutussisällöistä.


Aluehallintoviraston Yhteishakukoulutus Haaga-Helian auditoriossa 27.11. klo 9.00-15.00

AVI järjesti Haaga-Helian tiloissa yhteishakukoulutuksen oppilaitosten ohjaushenkilöstölle. Ensin Opetushallituksen Satu Hornborg luennoi Opintopolku-järjestelmän kuluneita hakuja ja siinä olleita puutteita ja tehtyjä korjauksia. Sitten päästiin tulevaisuuden näkymiin. Nyt tähän järjestelmään on siirtynyt aikuiskoulutus. Tammikuussa ammatillisiin ope-opintoihin hakeudutaan myös tämän järjestelmän kautta. 

Opintopolku on koulutuksen sähköinen sivistyskeskus, josta vuoden 2015 jälkeen löytyy kaikki julkisin varoin tarjottavasta koulutuksesta sekä kattavasti palveluja koulutukseen hakeutumiseen ja opiskelijavalintoihin sekä opiskeluun ja urasuunnitteluun.  


Rajamäen yläasteen 9-luokkien vanhempainillan yhteydessä koulutusmessuilla 27.11. klo 17.30-19.00

Rajamäki on perinteisesti ollut haastavin paikka saada opiskelijoita TTS:lle. TTS kun on paikkakunnalla ja niittänyt aikanaan työllisyyskurssien kurssikeskuksena kylällä mainetta juopottelevista hulttioista. Paikkaa pidetään toisarvoisena: sinne sitten, jos muualle ei pääse. Tämä ennakkoasenne elää vahvasti nuorten huoltajissa - vanhemmat haraavat vastaan, että yritä nyt johonkin parempaan kouluun. Kuitenkin hitaasti alkaa maine muuttumaan, koska ne, jotka ovat tänne sitten "joutuneet" ovatkin kertoneet kavereilleen, ettei siellä helpolla pääse ja joutuu opiskelemaan tosissaan. Mutta vanhempien asenne on tiukassa. Mistäkö tämän tiedän? Asun Rajamäellä, minä vain tiedän.

Opo Lassi Pitkänen oli nuorille mainostanut, että tulkaa ihmeessä koulutusmessuille, koska TTS tuo simulaattorit mukanaan. Tämä oli tehonnut, sillä viime vuotiseen verrattuna oli enemmän nuoria liikkeellä. 

Toinen opo Varpu Kujala, jonka opetusta kävin aiemmin syksyllä seuraamassa, oli kiinnostunut oppimispäiväkirjastani, koska annoin mietteeni hänelle luettavaksi. Hän mietti, josko alkaisi myös työstään kirjoittamaan blogia. Suosittelin sitä, sillä minusta tuntuu, että jatkan jossain muodossa tätä. Näihin ajatuksiin on myöhemmin helppo palata.

Vanhempainilta Vihdin yhteiskoululla ja TTS:n markkinointi- ja koulutusmessutapahtuma Ylimmäisissä

(Selostuksessa on hyödynnetty OPEX-ryhmän yhteistä opetussession suunnittelumallia.)
 
20.11 klo 18-20 oli Vihdin yhteiskoululla vanhempainilta, jonka yhteydessä oli koulutusmessut. Kohderyhmänä on sekä peruskoulusta pääsevät ja yhteishaussa hakevat nuoret että näiden huoltajat. Messuilla oli edustettuna Vihdin lähiseudun lukioita, ammatillisia oppilaitoksia (TTS, Kisakallio, Luksia), kymppiluokka, oppisopimusinfoa sekä nuorisotyön edustajia. Messujen tarkoituksena on siis tarjota tietoa eri vaihtoehdoista, joita peruskoulun jälkeen on tarjolla. TTS:n messutiskille olin järjestänyt esitteitä, tabletilta videokuvaa sekä jokaiselta koulutusalalta asiantuntijoita mukaani. Maarakennusalan kouluttaja oli ottanut mukaansa vihtiläisen Jeren, joka on 1. vuosiluokan opiskelija. Hän olikin oikea myyntitykki, koska sekä opettajat että nuoret olivat hänelle tuttuja. Metsä- ja logistiikka-alan kouluttajilla oli mukana simulaattorit. Simulaattorit on todettu vetonauloiksi: nuoret haluavat elämyksiä, tekemistä ja toimintaa. Ei niinkään karkkia ja kyniä - nekin toki käyvät, mutta eivät ole syy jäädä juttelemaan.

Jokaisella peruskoululla on oma tapansa toteuttaa koulutusmessuja, ja osa on toteutettu koulutuksen järjestäjien näkökulmasta ns kustannustehokkaasti ja osa ei. Vihdin tapahtuma kuului jälkimmäiseen. Messutiskejä oli kutsuttu kokoamaan klo 16.30 jälkeen, vanhempainilta alkoi klo 18, jonka jälkeen n. klo 19.15 vanhemmat tulivat tutustumaan messutiskeihin. Reilun tunnin siis istuimme kuuntelemassa peruskoululaisten huoltajille tarkoitettua infoa, jonka jälkeen osa kuuntelijoista siirtyi tutustumaan messupöytiin, mutta osa siirtyikin tässä vaiheessa jo kotiin. Tätä kun vertaisarvioin Mäntsälän toteutukseen, jossa messut olivat ennen vanhempien info-osuutta, toisen asteen koulutuksenjärjestäjien ilta ei veny ihan iltaysiin asti. Palautetta yritin antaa rakentavassa hengessä, joten nähtäväksi jää, mitä muutosta ensi vuodeksi on saatu aikaan.

Lähiopiskelu 18.11.2014 verkostobasaari ja opetuksen suunnittelua

Tänään 18.11 kokoonnuimme jälleen Haaga-Heliaan. Heti aamusta oli sutinaa luokkatiloissa, kun kaikki asensivat verkostobasaaritehtäviä tiloihin. Viime hetken paniikki saa aina ihmiset toimimaan ja kun kello naksahti ja Markku huudahti, että nyt lähti käyntiin, niin silloin kaikki aloittivat toiminnan. 

Olimme Juhan kanssa ensin lauteilla ja jaoimme ajan siten, että Juha aloitti oman verkostoesittelyn, ja sitten minä esittelin omani (korkkiruuvi-ilmoitustaulu, jolla oli langasta seitti). Tauon jälkeen siirryin seuraamaan Oppilas- ja opiskelijahuollon esitystä, joka olikin järjestetty tiiminä ja toiminnallisena. Viimeisenä seurasin Kuusikon Hilkan ja Katjan esitykset. 

Esittelen omaa työtäni. Taustalla näkyy opiskelijakollegani Hilkan esitys sekä pöydällä hämähäkkihanska.

Verkostobasaari on moniulotteinen harjoitus ja varsin opettavainen tehtävä. Siinä on samalla messut, esiintymisharjoitus, kuuntelemista ja oppimista toisilta, opetusmenetelmien havainnointia, oppimistyylien oivaltamista jne. Parhaiten mieleeni jäivät toiminnalliset tehtävät sekä Hilkan hämähäkkikäsine. Jonkun esityksen aikana taisin keskittyä enemmän naapurin esitykseen, kun siellä vaikutti jopa tulevan kiistelyä nuorten tavoista. Sellainenkin herättää kuulijat, jos saa aikaiseksi kiistelyä.

Lounaalla kävimme joukolla taas kiinalaisessa seisovassa pöydässä ja tauon jälkeen oli väsymys aikamoinen. Kuitenkin jatkoimme sinnikkäästi opiskelua opetuksen suunnittelun parissa. OPEX-ryhmässä esittelin ensin oman ja Annikan opetuksen suunnittelun Taide ja kulttuuri -kurssin osalta. Lisäksi esittelin toteutusta iPadilla Facebookissa. Juha kertoi omasta mallista, jota toteutti aiemmin edellisessä työpaikassaan. Niina kertoi suunnitelmastaan ympäristökoulutuksen parista. Outi olikin valitettavasti pois tältä lähijaksolta.

Näiden jälkeen aloimme suunnittelemaan OPEX-ryhmän yhteistä opetussession suunnittelumallia. Teimme siitä väljän, sillä minulle jatkossa suunnitelman täytyy toimia sovellettavaksi vanhempainiltojen yhteydessä olevissa koulutusmessuissa. Juha toimittaa suunnitelman meille Facebookiin.

Kirjapiiri on suoritettu OPEXin osalta. YTOn toteutuksesta teimme periaatepäätöksiä ja nyt pääsimme sen kanssa yhteiseen ajatukseen. Se saadaan toteutukseen kyllä vielä ennenkuin on liian myöhäistä. Verkkosessioista on puhuttu ja minä olen ainoa, joka olen lyönyt lukkoon päivämäärän. Huomenna testaamme LYNC-yhteyden, jos yrittäisin pitää LYNCin kautta verkkosessioni. Lähetän vielä kutsun verkkosessiooni. Opetusseurantaa olen jo tehnytkin jonkin verran, mutta oman tiimiläisten luona en ole vielä käynyt. Niinan luokse olen luvannut tulla 11.12. Jeren kanssa en ole vielä sopinut käyntiä.

Kotimatkalla junassa Niinan kanssa juttelimme helmikuun lähipäivistä ja siellä olevasta oppilaitoskäynnistä. Olisi hienoa päästä käymään Eeron luona Merisotakoulussa! Nämä normaalit aikuiskoulutuskeskukset kun on niin nähty ;)

OPEXin kirjapiiri (osa 2) AC-huoneessa

17.11.2014 kirjapiiri kokoontui jälleen Juhan AC-huoneessa. 

Ensin Niina esitteli Ryppäästä ryhmäksi -kirjan, jonka hän kertoi olevan 600-sivuinen kattava ja sujuva teos. Kirjassa oli ohjeita ja vinkkejä ryhmäyttämiseen, miten turvallisuuden tunne rakennetaan ryhmään. Niina kertoi myös, minkälaisia vaateita ryhmänohjaajalla on, jotta turvallisuuden tunne syntyy ja säilyy ryhmässä. Kirja vaikutti perehtymisen arvoiselta, koska ryhmäyttämisharjoituksia ollaan kaavailtu TTS:lla jatkossa minun harteilleni. Kysyin Niinalta, oliko siellä ongelmatilanteiden purkamiseen (esim kiusaaminen) harjoituksia. Ja kyllä niihinkin harjoituksia löytyi :)

Outi esitteli Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen -teoksen. Outi mainitsikin jo Niinan kirjaesittelyssä, että koki oman teoksensa olevan kuin Kela-lehtinen verrattuna Niinan lukemaan, koska tästä saatu anti ei vastannut Outin odotuksia. Outi kertoi kirjan käsitelleen erilaisia rooleja erilaisissa ryhmissä (esim ihmiset ravintolassa tai äidit hiekkalaatikolla). Kirjassa oli esitelty erilaisia ryhmiä: riippuva ryhmä roikkuu opessa, taistelu- tai pakoryhmä etsii joukosta syyllistä, parinmuodostusryhmä uskoo johonkin pelastavaan tahoon ja yhtenäisyysryhmällä on suuret luulot ja suuret on pettymyksetkin, jolloin lamaannutaan. Lisäksi kirjassa oli esitelty ryhmän sisällä olevia erilaisia rooleja ja Outi arveli, että minä olisin selkeästi tekijä, Juha arveli itse olevansa arvioija. Ryhmässä pitää olla erilaisia rooleja. Outi kertoi, että ongelmatilanteissa neuvottiin kutsumaan paikalle konsultti, eikä siis kirja antanut eväitä näihin kohtaamiimme tosielämän tilanteisiin.

Jere oli lukenut Omaura-teoksen, jonka oli kirjoittanut Jeren entinen työkaveri Ari Enqvist. Jere kertoi JOPO-luokan taustaa, eli ensin Järvenpäässä on ollut Pajakoulu-projekti, sitten Toimintakoulu, sen jälkeen Omaura-projekti ja nyt on voimassa JOPO (joustava perusopetus). JOPO-luokalle siis hakeudutaan erikseen ja se on tarkoitettu syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Luokkaan päästäkseen tarvitaan omaa motivaatiota ja sitoutumisvalmiutta. Jere pitää alkuhaastattelun. Taustalla toimii moniammatillinen tiimi, sillä nuorten ongelmat ovat hyvin moninaisia. Jaksamisen kanssa on haasteita. Outi kertoi, että hänen työpaikalla etsivän nuorisotyön työntekijät tuovat joitakin opiskelijoita aamuisin koululle. Tästä heräsikin itselleni ajatus tehostaa verkostoani etsivään nuorisotyöhön ja olisi valjastettava heidät TTS:lle apuvoimiksi jo varhaisemmassa vaiheessa. Enää ei ole mitään tehtävissä, kun opinnot ovat jo päättyneet. Jere kertoi myös Järvenpäässä toimivasta jälkiohjauksesta, eli nuorta tuetaan vielä siinäkin vaiheessa, kun hän on siirtynyt esim ammatillisen oppilaitoksen puolelle. Tämä nivel ei taida kovin hyvin toimia suurimmassa osassa kaupungeista/kunnista.

Koulutusmessut/vanhempainilta Mäntsälässä

13.11.2014 osallistuin Mäntsälän yläkoulujen vanhempainillan yhteydessä oleviin koulutusmessuihin yhdessä TTS:n kouluttajien kanssa. Mukaani lähti sekä maarakennus-, metsä- että logistiikka-alojen kouluttajat. Maarakennusalan kouluttaja tuli tapahtumaan 1. vuoden opiskelijan kanssa. Metsäala toi mukanaan metsäkonesimulaattorin ja logistiikka-ala kuorma-autosimulaattorin. Nämä simulaattorit ovat matkalaukkumalleja, joten niitä on helppo siirrellä. Itselläni ei vain ole osaamista käynnistää ja ohjeistaa niiden kanssa, joten asiantuntijoiden läsnäolo on tärkeää. Minun roolini on vastailla erilaisiin kysymyksiin, esim. soveltuvuustesteistä, oppimisvaikeuksien tukemisesta, mahdollisuudesta vuokrahuoneistoon jne. Viime vuoteen on se ero, että tänä vuonna minulla on tabletti käytettävissä. Sain sellaisen TTS:lta käyttööni markkinointitehtäviin ja se on yhteinen markkinoinnin kanssa.

Olen huomannut, että juuri nämä simulaattorit ovat koulutusmessujen vetonauloja. Nuoret eivät pysähdy messuständille juttelemaan ilman houkutinta. Kynät ja karkit toki pysäyttävät hetkeksi, mutta ne saatuaan he jatkavat matkaa. Toiminnallinen tehtävä auttaa hahmottamaan, mitä alan työ on, ja samalla kun siirtää tukkia tai ajaa kuorma-autoa simulaattorilla, kouluttajat kertovat koulutuksesta. Naapuriständiltä esittelijä tuli myös kiinnostuneena katsomaan, mitä olimme tuoneet mukanamme, kun pisteellämme kävi sellainen kuhina.

Vuosi sitten näillä koulutusmessuilla liikuin metsäalan kouluttajan kanssa ja hänellä oli simulaattori mukana. Metsäalan hakijamäärä kasvoi, kun muilla aloilla hakijamäärät laskivat. Tämän takia tänä vuonna oli helppo saada jokaiselta koulutusalalta toimijoita mukaan.Tämä helpottaa omaa työtäni, sillä muutamia koulutusmessuja joudun jättämään väliin, ja tänä vuonna kutsuun ei tarvitse vastata kielteisesti, vaan ilmoitan, että meiltä osallistutaan jollain kokoonpanolla.
 Sovimme Karin kanssa, että koulutusmessut kuuluvat osana opetusharjoitteluuni. Raportoin siis marras-tammikuun ajalta useammat koulutusmessut, joille osallistun.

Kuvassa kollegani Jarmo Wilkman, Jyri Laine ja Vesa Saksman sekä 1. vuoden opiskelija Jere Virtanen. Simulaattorit kiinnostivat nuoria.

Nuorten taloudenhallinta ja talousongelmien ehkäisy

Olen ilmoittautunut Helsingin Yliopiston, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian, Nuorten taloudenhallinta ja talousongelmien ehkäisy, 3 op, -koulutukseen. 

Ensimmäinen lähiopiskelukerta oli eilen 7.11.2014 Hyvinkään Villatehtaan kokoustiloissa ja päivän aiheena oli Nuori ja talouden suunnittelu. Muut osallistujat olivat kuraattoreita tai erilaisia atto-opettajia. Oma työnkuvani TTS:lla lienee hivenen laaja-alaisempi, koska kuraattorin tehtäviä olen tehnyt, koska pitkään aikaan TTS:lla sellaista ei ollut. 

Aluksi Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkija Liisa Peura-Kapanen luennoi nuorten taloustaidoista erilaisia näkemyksiä. Etenkin ammatillisten oppilaitosten nuoret pojat/miehet ovat hukassa taloustaitojen kanssa. He ovat niitä, joilla on laskut ulosotossa eikä talouden suunnittelu kuulu omaan elämään. 

Iltapäivällä Kelan pääsuunnittelija Ilpo Lahtinen kertoi Kelan etuuksista. Hänellä oli yli 70-sivuinen powerpoint-esitys, jota emme tosiaan ehtineet kokonaan kahlaamaan. Mahtipontisten materiaalien edessä tulee mieleen, että olisiko vähemmän enemmän... Nytkin alkuhetkistä alkaen tuli mieleeni, että Ilpo Lahtinen on tuttu, eli olin häntä kuullut aiemminkin jossain Kelan koulutuksessa. Ääni ja kasvot olivat jääneet mieleen, mutta aiemmin esittämänsä asia ei todellakaan palautunut mieleen. Mitä siis muistikuviin jää luennoilla? Hmm... kannattaa panostaa pukeutumiseen :)

Näistä opinnoista saatavan todistuksen laitan visusti talteen ja kun hakeudun jonain päivänä opinto-ohjaajan koulutukseen, liitän tämänkin hakemukseen.

OPEXin kirjapiiri (osa 1) AC-huoneessa

6.11.2014 oli tehokas päivä opintojen suhteen. Iltapäivällä oli tosiaan Leena Nuutilan verkkoluento ja illalla siirryimme Juhan perustamaan AC-huoneeseen kirjareferaattien pariin. Minä aloitin ensimmäisenä OPEX-porukasta kirjareferoinnin. Oman osuuteni puoli tuntia kului nopeasti, varsinkin kun aikaa hupeni tekniikkapuolen säätämisessä. Jere on aina vaan ylösalaisin, mutta muuten kuuluu hyvin, joten eipä tuo menoa haittaa. Minä selitän kirjani käänteitä, enkä edes heti huomannut, että Juha ja Jere olivat tipahtaneet huoneesta pois (kyllästyivät?). Niinankin kanssa sitten loikkasimme pois ja palasimme kotvan päästä uudelleen AC-huoneeseen. Outi ei harmi kyllä saanut lainkaan yhteyksiä toimimaan - emmekä harmi kyllä huomanneet nauhoittaa tapaamista, jotta Outi näkisi sen myöhemmin. Tilanne on kuitenkin kaikille jollain tapaa uusi ja jännä. 


En nyt referoi omaa kirjaesittelyäni, mutta opettavainen kokemus tuollainen verkon kautta toteutettu kirjareferaatti oli. Jälkiviisaana olisin voinut havainnollistaa esitystäni enemmän. Pyysin toisia sulkemaan mikrofonit, koska ääni lähti kiertämään. Muutoin olisi kiva ollut kuulla toisten mielipiteitä matkan varrella.

Toisena kirjareferaattivuorossa oli Juha. Hän oli lukenut Päivi Kupiaksen ja Mia Kosken: Hyvä kouluttaja -kirjan. Juha oli koonnut nähtäville kattavan powerpoint-esityksen kirjasta, jonka hän lähetti meille kuulijoille jälkikäteen. Tämä helpottaa verkkoluennolla olijaa, kun on jotain mitä silmäillä, eikä ole vain kuulon ja mahdollisen henkilön kuvan varassa. Hyvä kouluttaja -kirja vaikutti sellaiselta teokselta, joka jokaisen kouluttajan kannattaa hankkia, jotta koulutuksessa kaikki osa-alueet tulevat huomioiduksi. Kirjassa ohjeistetaan, miten huomioida tavoitteita, sisältöä, koulutustila, osallistujat, ja millä menetelmillä ja havainnollistamiskeinoilla ohjaa ryhmää. Juhan mukaan vain arviointi oli ko opaskirjassa heikosti esitelty. Kuulosti siis kouluttajan omalta "sudenpentujen käsikirjalta".

Seuraava kirjapiiri sovittiin pidettäväksi Juhan AC-huoneessa 17.11.2014 klo 19.00. 

Välittävä vuorovaikutus ja osallisuuden tukeminen oppimisessa - Ammatillinen opettaja arjen kohtaamisissa -verkkoluento 6.11.2014

Torstaina 6.11.2014 Leena Nuutila piti verkkoluennon aiheesta "Välittävä vuorovaikutus ja osallisuuden tukeminen oppimisessa - Ammatillinen opettaja arjen kohtaamisissa". Ehdin kuin ehdinkin lähes alkumetreiltä mukaan luennolle. Vaikka toki on mahdollisuus kuunnella nauhoite myöhemmin, on live-lähetyksessä aina omat puolensa. Nytkin sain kaimaltani, Leenalta, kiitoksia kommenteistani - sellainen lämmittää aina mieltä :). Lisäksi Leena piti itse luentoa, ilman Markun apua, jolloin hän ei ehtinyt seuraamaan chat-keskustelua koko aikaa. Se oli mielestäni hyvä juttu: chatissä keskustelu tavallaan vapautui ja muut opiskelijat vaihtoivat siellä ajatuksiaan. Muut osallistujat ns ottivat vastuuta vastatakseen toisten kommentteihin, koska Leena Nuutila ei huomannut keskittyessään luentoonsa.

Juuri keskiviikkona olin raportoinut Tuija Piepposen toiveita vuorovaikutuksesta ja hetimiten torstaina Leena Nuutila nosti samanlaisia ajatuksia ilmoille. Vuorovaikutustaitojen opettamiseen pitäisi saada lisää valmiuksia. Itse ne olen varmastikin ajan saatossa imenyt eri yhteyksistä, mutta nuoret ovat sähköistäneet ystävyyttäänkin someen, joten ihminen ihmiselle -keskustelut ovat vähentyneet.

Leena Nuutilan ajatuksista nostan kohtaamisen merkityksen, jolloin opettajan tulisi olla aidosti läsnä. Olisi tärkeää selvittää, millä tavalla opiskelija kommunikoi.  Kohtaamiselle tulisi saada hyvä ilmapiiri, jossa olisi seuraavat elementit: aitous, avoimuus, kiireettömyys, turvallisuus, pakottomuus, samanarvoisuus, kiinnostuneisuus ja joustavuus. 

Ihmiselle on luotu kaksi korvaa ja yksi suu, ja samassa suhteessa niitä pitäisi käyttää, kun keskustelee toisen kanssa. Aito dialogi toimii, kun siihen heittäytyy - kun antaa, itsekin saa. Nuoren kehitysvaiheisiin kuuluu keskittymisvaikeuksia, alakuloisuutta, ahdistusta, masennusta, sosiaalisten tilanteiden vaikeutta, sopeutumisvaikeuksia, eristäytymistä... eikä nuori aina tarvitse hoitoa vaan huomiota.

Luennon loppupuolella Leena Nuutila kertoi oppimiseen liittyvistä vaikeuksista ja erityisopiskelijoista. Itseäni kiinnosti tieto tutkimuksesta, jossa on todettu, että erityisopiskelijoita on eniten tekniikan ja liikenteen, matkailu- ja ravintola- sekä luonnonvara-alojen opiskelijoissa. TTS:lla näitä kaikkia koulutusaloja on, ja kyllähän se opiskelija-aineksesta on nähtävissä.

Nivelvaiheet ovat tärkeitä ohjauksen käännekohtia. Nurmijärvellä onkin hyvä malli peruskoulusta ammatilliselle puolelle siirtyvien nivelvaiheeseen. Pidämme elokuun lopussa tiedonsiirtopalaverin, jossa erityisesti tukea saaneiden opiskelijoiden tiedot siirretään, jos huoltaja on siihen luvan antanut.

Matoa ja Piepposta

Tänään 5.11 osallistuin Tuetun oppisopimuksen hankkeen päätösseminaariin Keudassa, Järvenpäässä. Sinne oli kutsuttu erityisesiintyjiksi Mato Valtonen aamupäivään ja Tuija Piepponen iltapäivään. 

Kyllä siinä näkee eron, kun ammattiesiintyjä ottaa yleisönsä haltuun, ja ihan ilman powerpoint-esityksiä. Huumoria, huumoria ja tarinoita arjesta, jotka osuvat meihin kaikkiin. Sai taas aimo annoksen naurua ja iloa näistä mukaansatempaavista esityksistä. He eivät todellakaan säästele itseään vaan äänensävyt muuttuvat tarinoiden myötä. Tarinat olivat suomalaisuudesta, asiakaspalvelusta jne.

Mato näkee erilaisia jarruja suomalaisten menestyksen esteenä: heikko itsetunto, Suomen lait ja MINÄ. Minällä hän tarkoitti sitä, että ihan jokainen voi peilistä katsoa, onko siellä se ihminen, joka aina kieltäytyy muutosten edessä ja joka ylenkatsoo toisia - pitää itseään muita tärkeämpänä ja parempana.

Piepponen kertoi kokemuksia asiakaspalvelutilanteista ja koki, että nuoret miehet ovat menneet naisten edelle asiakaspalvelutaidoissa. Nuoret naiset puhuvat epäselvästi eivätkä asennoidu oikein asiakkaisiin. Piepponen toivoikin, että jos kotona näitä taitoja ei opeteta, oppilaitoksissa asiakaspalvelutaitojen asennetta kasvatettaisiin. Asenne hänen esimerkkien valossa näkyy nimenomaan äänensävyssä. Vaikka ihminen sanoo "Päivää, kuinka voin palvella?", asiakas aistii asenteen tyylistä, jolla se sanotaan. 

Olen toiminut hyvin erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa ja saanut aiheeseen erilaisia koulutuksia. Jo se, että hymyilee itse, kun vastaa puhelimeen, tulee äänensävyynkin aurinkoisempi sävy. Jos asiakas on tuohtunut jostain, on ns annettava ensin köyttä "Olen hyvin pahoillani tapahtuneesta...", jonka jälkeen voi keriä köyden takaisin, ".. tarkistan asian, harmi kyllä täältä vielä puuttuu työtodistuksestasi maininta, joten tuotko vielä sen, niin saadaan asia eteenpäin...".  Kollegani oli hyvin usein napit vastakkain asiakkaiden kanssa ja kehotin häntä sanomaan aluksi "Olen pahoillani". Kollegani ei tätä ymmärtänyt, koska eihän hän sitä virhettä ole tehnyt. Selitin, ettet tavallaan olekaan anteeksi pyytelemässä keneltäkään, vaan voihan sitä olla pahoillaan, kun toinen on kerran tuohtunut. Hän oivalsi pointin, alkoi tätä fraasia käyttämään, ja ristiriitaisuudet vähenivät. Pienistä asioista on kiinni, miten vuorovaikutus lähtee toimimaan.

Opettajan työssä asiakaspalvelutaidot ovat kultaakin kalliimmat. Niitä kaikkien kannattaa säännöllisesti hioa.

Opetusseurantaa Tampereella 30.-31.10.2014

Osallistuin Niilo Mäki-Instituutin kursseille kehittääkseni osaamistani oppimisvaikeuksien selvittämisessä. 

30.10 oli Nuorten ja aikuisten lukemis- ja kirjoittamistaitojen arviointi - seulontamenetelmän ja yksilötestistön käyttökoulutus.
31.10 oli Mitä lukiarvioinnin jälkeen? - Lukivaikeuksisen nuoren opiskelun tukeminen ja erityisjärjestelyt.

Kouluttajana toimi molempina päivinä Leila Kairaluoma, KM, erityisopettaja, tutkija, Oulun Yliopistosta. Kumpaankin päivään oli ilmoittauduttava erikseen, joten eri päivinä osa kurssilaisista olivat eri henkilöitä

30.10 koulutus alkoi luennoitsijan esittäytymisellä, jonka jälkeen alkoi teoriaopetus. Ensimmäisen tauon jälkeen me opiskelijat uskaltauduimme jo hieman esittämään kysymyksiä teorialuennon jatkuessa. Lounastauolla ruokapöydässä keskusteltiin aamupäivän annista ja moni koki istumisen/kuuntelemisen puuduttavaksi, raskaaksi ja kuivaksi. Lounastauon jälkeen koulutus jatkui teoriaosuudella ja luennoitsija itsekin naureskeli, kun hän kaivoi historiallisen esineen, koska hänellä ei ollut nyt oikein muutakaan mahdollisuutta. Hän esitteli piirtoheittimellä seuloja ja testejä. Tauon jälkeen koulutus jatkui samalla kaavalla, eli teoriaa, sekä piirtoheittimellä testien esittelyä. Päivän lopuksi hän esitteli case Seijan, jonka lukinäytteitä kuulimme nauhalta. Sen jälkeen luennoitsija näytti piirtoheittimeltä Seijan sanelutekstejä sekä ohjeisti, mitä huomioita tulee huomata eri paikoista.

Näsinneula keskellä.

31.10 koulutukseen saapui uusia kasvoja, koska ilmoittautua piti kumpaankin päivään erikseen. Koulutus alkoi jälleen luennoitsijan esittäytymisellä, jonka jälkeen alkoi teoriaopetus. Koska moni oli kuitenkin tuttu jo eiliseltä päivältä, kysymyksiä alkoi tulla heti jo aamusta. Lounastauolla ruokapöydässä uudet kasvot kysyivät mielipidettä aamupäivän annista ja joku mainitsi, että odotukset eivät olleet eilisen jälkeen tätä kummoisemmat. Mielipiteet eivät olleet eri ruokaseurueessa istuessani muuttuneet vaan yhä koettiin istuminen/kuunteleminen puuduttavaksi, raskaaksi ja kuivaksi. Lounastauon jälkeen koulutus jatkui teoriaosuudella, mutta nyt päivään tuli väriä parityöstä, yksilötehtävästä sekä luokassa kiertävistä materiaaleista ja apuvälineistä. Huomasin, että parityöskentelyyn oli hyvin vaikea siirtyä, koska emme olleet tulleet ns tutuiksi keskenämme ja monilla oli joku tuttu kollega paikalla. Kuitenkin siirryin juuri lounaalla samassa pöydässä olleen opettajan viereen ja teimme tehtävää, mutta sekin jäi kesken, koska luennoitsijalla oli kiire eteenpäin asiassa. Parityö purettiin siten, että joku esitti oman parityönsä ajatukset. Yksilötehtävälle oli jätetty myös hyvin vähän aikaa, enkä senkään tekemiseen jotenkin jaksanut ryhtyä, kun odotin vain kahvitaukoa, eikä passiivisena olemista ollut enää "kiva" katkaista. Kahvitauon jälkeen yksilötehtävä purettiin siten, että kaksi henkilöä esitteli omat tuotoksensa. Teoria jatkui jälleen piirtoheitinkalvojen esittelyllä. Vatsani alkoi taas tuottaa iltapäivän puolella ongelmia, joten poistuin paikalta n. puoli tuntia ennen virallista päättymisaikaa.

Luennolta kuva: ihmiset venyttelevät, kun paikat puutuvat.

Luennoitsijan kertomat esimerkit olivat oikein hyviä, sillä hän oli toiminut aikanaan erityisopettajana. Tällä hetkellä hänen päätoimensa on Oulun Yliopistossa erityispedagogiikan luennointi ja tutkimustyö Niilo Mäki-instituutille, joten pedagogiset menetelmät olivat luultavasti 90-luvulta. Tuntui niin tutulta omia päiväopiskeluaikoja muistellessa. 

Mietin, että luennoitsija on kaksi päivää aika kovilla, kun puhuu koko ajan - ja kovilla olivat myös kuulijat, kun istuimme ja kuuntelimme saman verran. Kaipasin sitä, että olisimme esimerkiksi itse päässeet tekemään testit ja niitä olisi sitten analysoitu. Toki kurssikansion välissä oli osallistujalista, mutta kaipasin kuitenkin esittäytymiskierrosta, jotta kasvot ja nimet olisivat löytäneet paikkansa. Lisäksi olisi ollut kiva kuulla erilaisten ammattilaisten havaintoja enemmänkin kuin mihin nyt oli mahdollisuus, koska luennoitsija kiirehti eteenpäin asiassa. Ehkä keskustelu olisi vienyt liian kauan aikaa, koska ryhmä oli suhteellisen suuri. Luennoitsija mainitsikin jossain vaiheessa, että tämä oli suurin ryhmä, jota hän on vetänyt, joten se kertoo sen, että tarve lukivaikeuksisten tukemiseen on kasvamassa. Ehkä sen hyödyt on nähty eri organisaatioiden johdossa. Lisäksi luennoitsija oli päättänyt vetää suuren ryhmän yliopistomaisella luennolla (ajatuksella oli kuulijoita tai ei). Päivistä parhaiten mieleeni jäivät case Seija sekä parityöskentely. Toki mietin sitäkin, olisiko asiaa voinut tiivistää, ja antaa erikseen aikaa keskusteluille ja erilaisille ryhmätöille. Huomaan, ettei kurssien kokoaminen ole aivan yksinkertainen juttu.

Ohjauksellisuus opettajan työssä -verkkoluento 29.10.2014

Olen ollut jonkunlaisen vatsaflunssan tai -närästyksen kourissa koko viikon, joka pahenee iltapäivisin lounaan jälkeen. Siispä katselin/kuuntelin Päivi-Katriina Juutilaisen luennon sängylläni pötkötellen enkä kauheasti jaksanut osallistua chat-keskusteluihin tai tehdä muistiinpanoja. Ensin sivuasennossa vähän huonosta kulmasta katsoin kuvaruutua ja lähes säikähdin, että mitäs minun kuvani tuolla ruudussa näkyy! Päivi-Katriinalla on myös vaaleat hiukset ja silmälasit - meissä on vähän yhdennäköisyyttä :)

Ohjaustyötä tekevänä asiat olivat sinänsä tuttuja, mutta ilman muuta luennosta sain ajatuksilleni täsmennyksiä. Pidän tärkeänä sitä, että opettajaopintoihin kuuluu tietopaketti ohjauksesta. Opinto-ohjaajan opinnot ovat vielä edessä, mutta olen suorittanut Voimavara- ja ratkaisukeskeinen ohjaus -kurssin, joka antoi todella paljon vinkkejä ohjaustyöhön. Päivi-Katriina Juutilainen viittasi samoihin aiheisiin, eli ohjaajan ei tarvitse antaa vastauksia ohjattavalle, vaan kysymyksin auttaa ohjattavaa löytämään itse ratkaisut tilanteeseensa. Tämän oivaltaminen em kurssin aikana oli minulle valtavan helpottava kokemus, ei minun tarvitse kantaa kaikkien opiskelijoiden huolia taakkanani, että miten MINÄ ne tilanteet ratkaisen. Annan opiskelijan itse miettiä oman elämänsä kulun.

Mielestäni oli hyvä, että Päivi-Katriina avasi tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen termistön ja niiden dialogisuuden eroja. Tietopalveluissa vastataan kysymyksiin: tapahtuma on x-paikassa y-päivänä. Neuvontapalveluissa asiantuntija antaa vaihtoehtoja, joista kyselijä itse valitsee sopivimman ratkaisun. Ohjauksessa tosiaan autetaan kysymyksien avulla ohjattavaa itse löytämään ratkaisu tilanteeseen. Nämä toiminnot toki kulkevat käsi kädessä kaikenlaisessa vuorovaikutuksessa.

Kun mietin oman ammattitaitoni kehittymistä, olisi näiden asioiden ero ollut hyvä tiedostaa jo silloin, kun olin työvoimaneuvojan virassa lähes 20 vuotta sitten. Pyrin silloin neuvomaan ja ahdistuin, kun neuvojani ei noudatettu. Pyrin ohjaamaan omien uskomusteni ja näkemysteni suuntaisesti, mutta eihän ne ajatukset toki olleet yhteneväisiä ohjattavan henkilön kanssa. Tässä tapauksessa asia ei tosiaan ole niin, että tieto lisää tuskaa. Ammattitaito on kasvanut ja osaan nykyisin suhtautua opiskelijoiden vaihtuviin tilanteisiin ohjauksellisemmin ja ammatillisemmin.

Tietoa, neuvontaa ja ohjausta

Opetusseuranta, Rajamäen lukion 1-luokka

Olin tänään 24.10 klo 12.50-14.05 seuraamassa Rajamäen yläasteen ja lukion opon Varpu Kujalan opetusta lukion 1-luokkalaisten opo-tunnilla. Rajamäen koulussa on siis otettu käyttöön 75 minuutin oppitunnit. Aiemmin olen ajatellut sen olevan melko pitkä aika, mutta nyt kun istuin tuon ajan, ei se tuntunutkaan niin pitkältä ajalta.

Varpun opo-opetus opetustekniikoista oli jaettu vaihtuviin osioihin:
1. Aloitus: nimenhuuto ja vierailijan (= minun) esittäytyminen
2. Pohjustus ryhmätyöskentelynä, pohdintatehtäviä: Mitä on oppiminen? Miksi tulisi tehdä muistiinpanoja?
3. Teoriaosuus opiskelutekniikoista, sähköinen oppikirja seinälle. Opiskelijat seurasivat asiaa omista oppikirjoista.
4. Harjoitustehtävä: harjoiteltiin jonkin päivän aikana olleen aineen muistiinpanojen kirjoittamista opo-kirjan ohjeiden mukaisesti (esim. ranskalaiset viivat, mindmap jne)
5. Kotitehtävän antaminen: oppimispäiväkirjaan merkinnät päivän aiheesta.

Perjantai-iltapäivä ei ole otollisin ajankohta pitää opotunteja. Luokassa oli rauhattomuutta heti opiskelijoiden sisään marssiessa eikä se laantunut tunnin alettua ja kuluessa. Varpu on selkeä-ääninen esiintyjä, joka antaa selkeitä ohjeita.

Ryhmätyöskentely toteutettiin 5 minuutin porinapiirinä, jonka jälkeen ryhmien ajatukset koottiin. Huomaan, että nuoret lukiolaiset ovat hyvin fiksuja; he käyttävät laveaa kieltä kuvaillessaan oppimista ja muistiinpanojen merkitystä. Kuitenkaan he eivät jaksaneet kuunnella toistensa vastauksia.

Itselleni oli varsin opettavainen hetki tajuta, että nykynuoret eivät tosiaan hallitse automaattisesti muistiinpanojen kirjaamista. Omassa nuoruudessa ei ollut oikein muita vaihtoehtoja, kun opettajat kirjasivat liitu sauhuten asiat tauluun tai tussi suhisten piirtoheitinkalvolle. Muistiinpanoja ei saatu valmiina monisteina. Onko nykynuorille siis kaikki vähän liiankin valmiina ja opiskelutekniikat ovat hautautuneet?

Teoriaosuudessa Varpu käytti konkreettisia esimerkkejä, hän kertoi omista lukioajan kokemuksista oppimisen suhteen. Luokka rauhoittui ajoittain kuuntelemaan juurikin näitä konkreettisia asioita: luokka otti kiltisti oppikirjat esiin ja kuuntelivat jonkun kokemuksia. Mielenkiinto kohdistui kuitenkin herkästi vierustoverin kanssa kikatteluun ja kännyköissä oleviin viesteihin (sosiaaliseen mediaan).

Harjoitustehtävää luokka alkoi tekemään aluksi rauhoittuen, mutta vauhti hiipui iltapäivän edetessä. Kännyköistä Varpu huomautti useamman kerran ja suositteli viemään kännykät luokan eteen kännykkäparkkiin. Suositusta ei kukaan noudattanut.

Kotitehtäväksi annettu oppimispäiväkirja laaditaan kuten kukin parhaaksi näkee. Blogia (kuten minä) ei ole käytetty.

Rajamäen lukio sijaitsee Rajamäellä Rajakaaressa.

Aikuiskoulutuksen verkostofoorumi maahanmuuttaja-aiheella

Vaikka olenkin nuorisopuolen opinto-ohjaaja, olen ollut kollegani mukana vuodesta 2011 alkaen (eli jo ennen kuin siirryin opinto-ohjaajan tehtävään) KUUMA OpinOvi -projektissa aikuiskoulutuksen NTO-palvelutehtävissä.

KUUMA=Keski-Uusimaa
NTO=Neuvonta, Tieto, Ohjaus. 

Projektin tavoitteena oli luoda ohjauskäytäntöjä alueelle, jotta opiskelija osattaisiin ohjata oikeaan paikkaan ilman pomputtelua. Itse projekti on jo päättynyt, mutta sen saldona on jäänyt halu tavata säännöllisesti luodun verkoston kanssa. Olen tätä aikuiskoulutusosaamista ja -verkostoa pitänyt yllä, sillä TTS:lla kuitenkin valtaosa koulutuksesta on nimenomaan aikuiskoulutusta. Pitkällä tähtäyksellä kannattaa omia valmiuksia pitää tällekin sektorille yllä, koska taustalla on kuitenkin koulutuksen järjestäjäverkoston koulutuslupien uudelleenjako.

Tänään olin jälleen KUUMA OpinOvi Aikuiskoulutuksen verkostofoorumissa Järvenpään lukiossa/aikuislukiossa. Päivän aiheena oli maahanmuuttajat aikuiskoulutuksessa. Ajankohtaisia asioita aiheesta olivat esittelemässä Opetushallituksen Sanna Penttinen, Eiran aikuislukion Sari Liski, Järvenpään kaupungin Arja Loima, Uudenmaan TE-toimiston Mika Lindholm. Iltapäivällä oli hetki otsikolla "Kuulumisia kentältä", johon oli etukäteen pyydetty ilmoittamaan halukkuudesta pitää esitys. Minulle tuli vasta Sari Liskin esityksen aikana mieleeni maahanmuuttajiin liittyvä musiikkikappale youtubesta, jonka toivoin kaikkien kuulevan. Siis tauolla pyysin tätä 5-minuuttista itselleni ja niinhän sen sain.Olenpa saanut rohkeutta loikata esiin ajatusteni kanssa! Sain esitysvuoron Issa-nimisen maahanmuuttajaopiskelijan jälkeen.

Kerroin asialle taustan: TTS:lla on Vantaan toimipisteissä useita maahanmuuttajaopiskelijoita. Vantaan Nuolikujalla kouluttaja oli päivän päätteeksi pitänyt nuorille ns levyraadin, eli jokainen opiskelija sai esittää musiikkitoiveen, joka sitten soitettiin youtubesta. Tämä kouluttaja kertoi, että hän lähes vuodatti sinivalkoisia kyyneleitä Abdin toiveesta. Abdi on asunut Suomessa 6 vuotta ja tuli Eiran aikuislukion perusopetuslinjalta (siksi ajatukseni syttyi vasta Eiran aikuislukion Sari Liskin esityksen aikana). Kappale on tehty kunnianosoituksena J. Karjalaiselle, perinteikkäälle suomalaiselle muusikolle: https://www.youtube.com/watch?v=KSNmLg0MSMY . Erityisesti laulun sanat "Mitä mä teen, jos sä tuomitset mun taustan" on herättävä ja pysäyttävä. Musiikkiesitykseni oli hyvä juuri Issa-opiskelijan jälkeen, koska hänkin kertoi samantyyppisiä asioita kokeneensa Suomessa.

Taas sain kokea, että esiintymällä luo parhaiten verkkoja. Järvenpään aikuislukion apulaisrehtori Päivi Järvinen lahjoitti esiintyjille (myös minun 5-minuuttisestani) Joonas Kokkosen sinfonialevyn :). Kollegani sanoi viime viikolla minulle, että hän on nähnyt rinnallani kehittymiseni ja antoi tunnustusta, että olen kasvanut paljon nimenomaan itseluottamuksen osalta. Nii-in, nykyinen työtehtävä on antanut rauhan; enää ei ole sitä tunnetta, että minusta olisi vielä johonkin isompiinkin saappaisiin.

Ajatuksia alkuviikosta maahanmuuttajiin liittyen
Alkuviikosta olin samassa ruokapöydässä logistiikka-alan kouluttajien kanssa ja oli todella ikävää kuunnella heidän vuodatustaan maahanmuuttajista, kuinka verorahat menee turhuuteen ja kaikki näille hyysätään. Välillä tulee mieleen, että joidenkin kannattaisi aamulla nousta toisella jalalla, tai miettiä ihan oikeasti alan vaihtoa. Ei ole kiva käydä töissä, jos on joka päivä noin paha olla. Meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle :(