Ensin Niina esitteli Ryppäästä ryhmäksi -kirjan, jonka hän kertoi olevan 600-sivuinen kattava ja sujuva teos. Kirjassa oli ohjeita ja vinkkejä ryhmäyttämiseen, miten turvallisuuden tunne rakennetaan ryhmään. Niina kertoi myös, minkälaisia vaateita ryhmänohjaajalla on, jotta turvallisuuden tunne syntyy ja säilyy ryhmässä. Kirja vaikutti perehtymisen arvoiselta, koska ryhmäyttämisharjoituksia ollaan kaavailtu TTS:lla jatkossa minun harteilleni. Kysyin Niinalta, oliko siellä ongelmatilanteiden purkamiseen (esim kiusaaminen) harjoituksia. Ja kyllä niihinkin harjoituksia löytyi :)
Outi esitteli Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen -teoksen. Outi mainitsikin jo Niinan kirjaesittelyssä, että koki oman teoksensa olevan kuin Kela-lehtinen verrattuna Niinan lukemaan, koska tästä saatu anti ei vastannut Outin odotuksia. Outi kertoi kirjan käsitelleen erilaisia rooleja erilaisissa ryhmissä (esim ihmiset ravintolassa tai äidit hiekkalaatikolla). Kirjassa oli esitelty erilaisia ryhmiä: riippuva ryhmä roikkuu opessa, taistelu- tai pakoryhmä etsii joukosta syyllistä, parinmuodostusryhmä uskoo johonkin pelastavaan tahoon ja yhtenäisyysryhmällä on suuret luulot ja suuret on pettymyksetkin, jolloin lamaannutaan. Lisäksi kirjassa oli esitelty ryhmän sisällä olevia erilaisia rooleja ja Outi arveli, että minä olisin selkeästi tekijä, Juha arveli itse olevansa arvioija. Ryhmässä pitää olla erilaisia rooleja. Outi kertoi, että ongelmatilanteissa neuvottiin kutsumaan paikalle konsultti, eikä siis kirja antanut eväitä näihin kohtaamiimme tosielämän tilanteisiin.
Jere oli lukenut Omaura-teoksen, jonka oli kirjoittanut Jeren entinen työkaveri Ari Enqvist. Jere kertoi JOPO-luokan taustaa, eli ensin Järvenpäässä on ollut Pajakoulu-projekti, sitten Toimintakoulu, sen jälkeen Omaura-projekti ja nyt on voimassa JOPO (joustava perusopetus). JOPO-luokalle siis hakeudutaan erikseen ja se on tarkoitettu syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Luokkaan päästäkseen tarvitaan omaa motivaatiota ja sitoutumisvalmiutta. Jere pitää alkuhaastattelun. Taustalla toimii moniammatillinen tiimi, sillä nuorten ongelmat ovat hyvin moninaisia. Jaksamisen kanssa on haasteita. Outi kertoi, että hänen työpaikalla etsivän nuorisotyön työntekijät tuovat joitakin opiskelijoita aamuisin koululle. Tästä heräsikin itselleni ajatus tehostaa verkostoani etsivään nuorisotyöhön ja olisi valjastettava heidät TTS:lle apuvoimiksi jo varhaisemmassa vaiheessa. Enää ei ole mitään tehtävissä, kun opinnot ovat jo päättyneet. Jere kertoi myös Järvenpäässä toimivasta jälkiohjauksesta, eli nuorta tuetaan vielä siinäkin vaiheessa, kun hän on siirtynyt esim ammatillisen oppilaitoksen puolelle. Tämä nivel ei taida kovin hyvin toimia suurimmassa osassa kaupungeista/kunnista.
Saitte aika monipuolisen katsauksen opetusmenetelmäkirjallisuuteen ja erityisopetukseen tässä lukupiirissä. Luulen sen olleen juuri teille sopiva kattaus.
VastaaPoista