Opetusseurantaa Tampereella 30.-31.10.2014

Osallistuin Niilo Mäki-Instituutin kursseille kehittääkseni osaamistani oppimisvaikeuksien selvittämisessä. 

30.10 oli Nuorten ja aikuisten lukemis- ja kirjoittamistaitojen arviointi - seulontamenetelmän ja yksilötestistön käyttökoulutus.
31.10 oli Mitä lukiarvioinnin jälkeen? - Lukivaikeuksisen nuoren opiskelun tukeminen ja erityisjärjestelyt.

Kouluttajana toimi molempina päivinä Leila Kairaluoma, KM, erityisopettaja, tutkija, Oulun Yliopistosta. Kumpaankin päivään oli ilmoittauduttava erikseen, joten eri päivinä osa kurssilaisista olivat eri henkilöitä

30.10 koulutus alkoi luennoitsijan esittäytymisellä, jonka jälkeen alkoi teoriaopetus. Ensimmäisen tauon jälkeen me opiskelijat uskaltauduimme jo hieman esittämään kysymyksiä teorialuennon jatkuessa. Lounastauolla ruokapöydässä keskusteltiin aamupäivän annista ja moni koki istumisen/kuuntelemisen puuduttavaksi, raskaaksi ja kuivaksi. Lounastauon jälkeen koulutus jatkui teoriaosuudella ja luennoitsija itsekin naureskeli, kun hän kaivoi historiallisen esineen, koska hänellä ei ollut nyt oikein muutakaan mahdollisuutta. Hän esitteli piirtoheittimellä seuloja ja testejä. Tauon jälkeen koulutus jatkui samalla kaavalla, eli teoriaa, sekä piirtoheittimellä testien esittelyä. Päivän lopuksi hän esitteli case Seijan, jonka lukinäytteitä kuulimme nauhalta. Sen jälkeen luennoitsija näytti piirtoheittimeltä Seijan sanelutekstejä sekä ohjeisti, mitä huomioita tulee huomata eri paikoista.

Näsinneula keskellä.

31.10 koulutukseen saapui uusia kasvoja, koska ilmoittautua piti kumpaankin päivään erikseen. Koulutus alkoi jälleen luennoitsijan esittäytymisellä, jonka jälkeen alkoi teoriaopetus. Koska moni oli kuitenkin tuttu jo eiliseltä päivältä, kysymyksiä alkoi tulla heti jo aamusta. Lounastauolla ruokapöydässä uudet kasvot kysyivät mielipidettä aamupäivän annista ja joku mainitsi, että odotukset eivät olleet eilisen jälkeen tätä kummoisemmat. Mielipiteet eivät olleet eri ruokaseurueessa istuessani muuttuneet vaan yhä koettiin istuminen/kuunteleminen puuduttavaksi, raskaaksi ja kuivaksi. Lounastauon jälkeen koulutus jatkui teoriaosuudella, mutta nyt päivään tuli väriä parityöstä, yksilötehtävästä sekä luokassa kiertävistä materiaaleista ja apuvälineistä. Huomasin, että parityöskentelyyn oli hyvin vaikea siirtyä, koska emme olleet tulleet ns tutuiksi keskenämme ja monilla oli joku tuttu kollega paikalla. Kuitenkin siirryin juuri lounaalla samassa pöydässä olleen opettajan viereen ja teimme tehtävää, mutta sekin jäi kesken, koska luennoitsijalla oli kiire eteenpäin asiassa. Parityö purettiin siten, että joku esitti oman parityönsä ajatukset. Yksilötehtävälle oli jätetty myös hyvin vähän aikaa, enkä senkään tekemiseen jotenkin jaksanut ryhtyä, kun odotin vain kahvitaukoa, eikä passiivisena olemista ollut enää "kiva" katkaista. Kahvitauon jälkeen yksilötehtävä purettiin siten, että kaksi henkilöä esitteli omat tuotoksensa. Teoria jatkui jälleen piirtoheitinkalvojen esittelyllä. Vatsani alkoi taas tuottaa iltapäivän puolella ongelmia, joten poistuin paikalta n. puoli tuntia ennen virallista päättymisaikaa.

Luennolta kuva: ihmiset venyttelevät, kun paikat puutuvat.

Luennoitsijan kertomat esimerkit olivat oikein hyviä, sillä hän oli toiminut aikanaan erityisopettajana. Tällä hetkellä hänen päätoimensa on Oulun Yliopistossa erityispedagogiikan luennointi ja tutkimustyö Niilo Mäki-instituutille, joten pedagogiset menetelmät olivat luultavasti 90-luvulta. Tuntui niin tutulta omia päiväopiskeluaikoja muistellessa. 

Mietin, että luennoitsija on kaksi päivää aika kovilla, kun puhuu koko ajan - ja kovilla olivat myös kuulijat, kun istuimme ja kuuntelimme saman verran. Kaipasin sitä, että olisimme esimerkiksi itse päässeet tekemään testit ja niitä olisi sitten analysoitu. Toki kurssikansion välissä oli osallistujalista, mutta kaipasin kuitenkin esittäytymiskierrosta, jotta kasvot ja nimet olisivat löytäneet paikkansa. Lisäksi olisi ollut kiva kuulla erilaisten ammattilaisten havaintoja enemmänkin kuin mihin nyt oli mahdollisuus, koska luennoitsija kiirehti eteenpäin asiassa. Ehkä keskustelu olisi vienyt liian kauan aikaa, koska ryhmä oli suhteellisen suuri. Luennoitsija mainitsikin jossain vaiheessa, että tämä oli suurin ryhmä, jota hän on vetänyt, joten se kertoo sen, että tarve lukivaikeuksisten tukemiseen on kasvamassa. Ehkä sen hyödyt on nähty eri organisaatioiden johdossa. Lisäksi luennoitsija oli päättänyt vetää suuren ryhmän yliopistomaisella luennolla (ajatuksella oli kuulijoita tai ei). Päivistä parhaiten mieleeni jäivät case Seija sekä parityöskentely. Toki mietin sitäkin, olisiko asiaa voinut tiivistää, ja antaa erikseen aikaa keskusteluille ja erilaisille ryhmätöille. Huomaan, ettei kurssien kokoaminen ole aivan yksinkertainen juttu.