Mistä on marraskuun vika viikko tehty: koulutusta, koulutusta, messuja, messuja...

Pimeimpänä vuodenaikana on kiivainta koulutusmarkkinointia. Väsymys vähän painaa iltaisin, mutta niin sitä taas aamulla on töissä kahdeksalta. Alle raportoin viikon 48 tapahtumia, joissa olen ollut mukana.

Tällä viikolla messuilla on ollut erinäinen kaarti mukanani. Kiitokset siis opiskelijoille Joonas Hongalle ja Jere Virtaselle sekä logistiikan koulutusvastaava Jarmo Wilkmanille, maarakennuksen kouluttaja Jyri Laineelle, metsäalan kouluttajille Vesa Saksmanille, Vesa Mäelle sekä Juha Masoselle. Aiempina vuosina kiersin messuja yksin ja kyllä täytyy sanoa, että yhdessä on mukavampaa! Hienoa, että toimialoilla oivallettiin markkinoinnin merkitys, kun opiskelijamäärät laskivat tänä vuonna.


Hyvinkää-Riihimäen peruskoulujen 9-luokkien vanhempainillat Hyriassa 25.11. klo 17.00-19.00

Sillä lailla. Pääsin logistiikka-alan kouluttajan kyydillä kohteeseen. Ainoa vika, että oletin tilaisuuden olevan vanhassa paikassa, ja ohjeistin kuskin Sakonkadulle Riihimäelle. Siellä huomasimme, että tjaah, kutsussa lukikin Karankatu, Hyvinkää. Note to myself: älä oleta, tarkista aina osoite ennen kohteeseen siirtymistä! Maarakennus- ja metsäalan kollegat nauroivat, ettei tätä varmaan kauaa muistella. Tyypit tuntien vielä eläköitymisvaiheessa juhlapuheessa joku tästä minulle vihjaa :D. Toisaalta eipä logistiikka-alan ammattilainenkaan tarkistanut kutsua vaan uskoi minua...

Hyria, Karankatu, Opiskelijaravintola Kirsikkapuistossa koulutusmessut.

Verkostotyö alkaa tuottaa hedelmää, sillä Validian ammattiopiston opo lupasi viedä esitteemme Järvenpään koulutusmessuille, koska en pääse sinne päällekkäisten messujen takia. Järvenpäässä messut olisivat 26.11 klo 18-19, mutta olen tuolloin Nurmijärvellä.


TTS:lla henkilöstökoulutusta aiheesta Opiskelija-asiakkaan kohtaaminen 26.11.klo 12.00-16.00

Validia ammattiopistolta saapuivat Eija Männistö ja Seija Eskola pitämään TTS:n opetustoimen henkilöstölle koulutusta Opiskelija-asiakkaan kohtaamisesta. Tutkittiin aihetta teemalla Monenlaiset tavat oppia - monenlaiset tavat opettaa. 

Henkilöstökoulutus järjestettiin Puutarhatalossa.

Aluksi Seija&Eija kokosivat fläppitaululle toiveita koulutuksesta sekä kokemuksia, millaisia oppijoita TTS:lla on. Seija Eskola piti sen jälkeen lainsäädännöstä luennon, jolloin huomasin taas itsessäni harhailevia ajatuksia. En vaan jaksa keskittyä tärkeään mutta kuivaan asiaan kuuntelemalla. Muutama kollega, joiden kanssa huumori kulkee, lähettivät minulle tekstiviestit kesken luennon, että onko kännykässä jotain mielenkiintoista. Tein siis ihan samaa kuin nuoriso-opiskelijat, eli harhailin kännykällä iltalehden sivuilla tai jossain... Älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon?
 

Luennon jälkeen ryhdyimme ryhmissä pohtimaan TTS:lla olevia tukitoimia sekä kehittämiskohteita. Toimin ryhmässäni kirjurina ja kävin tuotokset edessä esittelemässä. Seija kokosi kaikkien ryhmien ajatukset fläpille (yllä kuvassa). Ryhmässä pohtimisen aikana aika kuluu kuin siivillä.


Nurmijärven yhteiskoulun 9-luokkien vanhempainillan yhteydessä koulutusmessuilla 26.11. klo 17.30-19.00

Illan aluksi NYK:n opo Sipi Takalampi tarjosi kahvit ja minun oli otettava porkkaleivoksestani kuva, koska se oli silmälle esteettinen elämys. Iloinen porkkanaleivos! Sen leipoja olisi kondiittorin uralla oikeassa paikassa.

Porkkanaa vai keppiä? Porkkanaa :)

Simulaattorit vetivät jälleen nuoria kokeilemaan. Oli hauskaa seurata nuorten ilmeitä, kun he keskittyivät ajotehtävään. Joku opettajakin kävi nuoren selän takana kannustamassa ja sanoi, että voisit tunnillakin keskittyä yhtä hienosti. Eräät tytöt olivat selkeästi parhaat ystävykset, koska he yhdessä siirsivät tukkeja metsäkonesimulaattorilla. Toinen tyttö käytti toista vipua ja toinen toista, mutta he suoriutuivat. Varsin symbioosissa toimivaa yhteistyötä.

Varia oli vastapuolella esittelytiskinsä kanssa ja huomasin, että heidän opo kävi jossain välissä ottamassa kuvan TTS:n tiskistä. Veikkaan, että pian heilläkin on matkalaukkumalliset simulaattorit messuilla mukana. 

Aiemmissä koulutusmessuissa logistiikka ja metsäala ovat kiinnostaneet enemmän, mutta Nurmijärvellä maarakennusala kiinnosti eniten. Vanhemmat kyselevät enemmän koulutussisällöistä.


Aluehallintoviraston Yhteishakukoulutus Haaga-Helian auditoriossa 27.11. klo 9.00-15.00

AVI järjesti Haaga-Helian tiloissa yhteishakukoulutuksen oppilaitosten ohjaushenkilöstölle. Ensin Opetushallituksen Satu Hornborg luennoi Opintopolku-järjestelmän kuluneita hakuja ja siinä olleita puutteita ja tehtyjä korjauksia. Sitten päästiin tulevaisuuden näkymiin. Nyt tähän järjestelmään on siirtynyt aikuiskoulutus. Tammikuussa ammatillisiin ope-opintoihin hakeudutaan myös tämän järjestelmän kautta. 

Opintopolku on koulutuksen sähköinen sivistyskeskus, josta vuoden 2015 jälkeen löytyy kaikki julkisin varoin tarjottavasta koulutuksesta sekä kattavasti palveluja koulutukseen hakeutumiseen ja opiskelijavalintoihin sekä opiskeluun ja urasuunnitteluun.  


Rajamäen yläasteen 9-luokkien vanhempainillan yhteydessä koulutusmessuilla 27.11. klo 17.30-19.00

Rajamäki on perinteisesti ollut haastavin paikka saada opiskelijoita TTS:lle. TTS kun on paikkakunnalla ja niittänyt aikanaan työllisyyskurssien kurssikeskuksena kylällä mainetta juopottelevista hulttioista. Paikkaa pidetään toisarvoisena: sinne sitten, jos muualle ei pääse. Tämä ennakkoasenne elää vahvasti nuorten huoltajissa - vanhemmat haraavat vastaan, että yritä nyt johonkin parempaan kouluun. Kuitenkin hitaasti alkaa maine muuttumaan, koska ne, jotka ovat tänne sitten "joutuneet" ovatkin kertoneet kavereilleen, ettei siellä helpolla pääse ja joutuu opiskelemaan tosissaan. Mutta vanhempien asenne on tiukassa. Mistäkö tämän tiedän? Asun Rajamäellä, minä vain tiedän.

Opo Lassi Pitkänen oli nuorille mainostanut, että tulkaa ihmeessä koulutusmessuille, koska TTS tuo simulaattorit mukanaan. Tämä oli tehonnut, sillä viime vuotiseen verrattuna oli enemmän nuoria liikkeellä. 

Toinen opo Varpu Kujala, jonka opetusta kävin aiemmin syksyllä seuraamassa, oli kiinnostunut oppimispäiväkirjastani, koska annoin mietteeni hänelle luettavaksi. Hän mietti, josko alkaisi myös työstään kirjoittamaan blogia. Suosittelin sitä, sillä minusta tuntuu, että jatkan jossain muodossa tätä. Näihin ajatuksiin on myöhemmin helppo palata.

Vanhempainilta Vihdin yhteiskoululla ja TTS:n markkinointi- ja koulutusmessutapahtuma Ylimmäisissä

(Selostuksessa on hyödynnetty OPEX-ryhmän yhteistä opetussession suunnittelumallia.)
 
20.11 klo 18-20 oli Vihdin yhteiskoululla vanhempainilta, jonka yhteydessä oli koulutusmessut. Kohderyhmänä on sekä peruskoulusta pääsevät ja yhteishaussa hakevat nuoret että näiden huoltajat. Messuilla oli edustettuna Vihdin lähiseudun lukioita, ammatillisia oppilaitoksia (TTS, Kisakallio, Luksia), kymppiluokka, oppisopimusinfoa sekä nuorisotyön edustajia. Messujen tarkoituksena on siis tarjota tietoa eri vaihtoehdoista, joita peruskoulun jälkeen on tarjolla. TTS:n messutiskille olin järjestänyt esitteitä, tabletilta videokuvaa sekä jokaiselta koulutusalalta asiantuntijoita mukaani. Maarakennusalan kouluttaja oli ottanut mukaansa vihtiläisen Jeren, joka on 1. vuosiluokan opiskelija. Hän olikin oikea myyntitykki, koska sekä opettajat että nuoret olivat hänelle tuttuja. Metsä- ja logistiikka-alan kouluttajilla oli mukana simulaattorit. Simulaattorit on todettu vetonauloiksi: nuoret haluavat elämyksiä, tekemistä ja toimintaa. Ei niinkään karkkia ja kyniä - nekin toki käyvät, mutta eivät ole syy jäädä juttelemaan.

Jokaisella peruskoululla on oma tapansa toteuttaa koulutusmessuja, ja osa on toteutettu koulutuksen järjestäjien näkökulmasta ns kustannustehokkaasti ja osa ei. Vihdin tapahtuma kuului jälkimmäiseen. Messutiskejä oli kutsuttu kokoamaan klo 16.30 jälkeen, vanhempainilta alkoi klo 18, jonka jälkeen n. klo 19.15 vanhemmat tulivat tutustumaan messutiskeihin. Reilun tunnin siis istuimme kuuntelemassa peruskoululaisten huoltajille tarkoitettua infoa, jonka jälkeen osa kuuntelijoista siirtyi tutustumaan messupöytiin, mutta osa siirtyikin tässä vaiheessa jo kotiin. Tätä kun vertaisarvioin Mäntsälän toteutukseen, jossa messut olivat ennen vanhempien info-osuutta, toisen asteen koulutuksenjärjestäjien ilta ei veny ihan iltaysiin asti. Palautetta yritin antaa rakentavassa hengessä, joten nähtäväksi jää, mitä muutosta ensi vuodeksi on saatu aikaan.

Lähiopiskelu 18.11.2014 verkostobasaari ja opetuksen suunnittelua

Tänään 18.11 kokoonnuimme jälleen Haaga-Heliaan. Heti aamusta oli sutinaa luokkatiloissa, kun kaikki asensivat verkostobasaaritehtäviä tiloihin. Viime hetken paniikki saa aina ihmiset toimimaan ja kun kello naksahti ja Markku huudahti, että nyt lähti käyntiin, niin silloin kaikki aloittivat toiminnan. 

Olimme Juhan kanssa ensin lauteilla ja jaoimme ajan siten, että Juha aloitti oman verkostoesittelyn, ja sitten minä esittelin omani (korkkiruuvi-ilmoitustaulu, jolla oli langasta seitti). Tauon jälkeen siirryin seuraamaan Oppilas- ja opiskelijahuollon esitystä, joka olikin järjestetty tiiminä ja toiminnallisena. Viimeisenä seurasin Kuusikon Hilkan ja Katjan esitykset. 

Esittelen omaa työtäni. Taustalla näkyy opiskelijakollegani Hilkan esitys sekä pöydällä hämähäkkihanska.

Verkostobasaari on moniulotteinen harjoitus ja varsin opettavainen tehtävä. Siinä on samalla messut, esiintymisharjoitus, kuuntelemista ja oppimista toisilta, opetusmenetelmien havainnointia, oppimistyylien oivaltamista jne. Parhaiten mieleeni jäivät toiminnalliset tehtävät sekä Hilkan hämähäkkikäsine. Jonkun esityksen aikana taisin keskittyä enemmän naapurin esitykseen, kun siellä vaikutti jopa tulevan kiistelyä nuorten tavoista. Sellainenkin herättää kuulijat, jos saa aikaiseksi kiistelyä.

Lounaalla kävimme joukolla taas kiinalaisessa seisovassa pöydässä ja tauon jälkeen oli väsymys aikamoinen. Kuitenkin jatkoimme sinnikkäästi opiskelua opetuksen suunnittelun parissa. OPEX-ryhmässä esittelin ensin oman ja Annikan opetuksen suunnittelun Taide ja kulttuuri -kurssin osalta. Lisäksi esittelin toteutusta iPadilla Facebookissa. Juha kertoi omasta mallista, jota toteutti aiemmin edellisessä työpaikassaan. Niina kertoi suunnitelmastaan ympäristökoulutuksen parista. Outi olikin valitettavasti pois tältä lähijaksolta.

Näiden jälkeen aloimme suunnittelemaan OPEX-ryhmän yhteistä opetussession suunnittelumallia. Teimme siitä väljän, sillä minulle jatkossa suunnitelman täytyy toimia sovellettavaksi vanhempainiltojen yhteydessä olevissa koulutusmessuissa. Juha toimittaa suunnitelman meille Facebookiin.

Kirjapiiri on suoritettu OPEXin osalta. YTOn toteutuksesta teimme periaatepäätöksiä ja nyt pääsimme sen kanssa yhteiseen ajatukseen. Se saadaan toteutukseen kyllä vielä ennenkuin on liian myöhäistä. Verkkosessioista on puhuttu ja minä olen ainoa, joka olen lyönyt lukkoon päivämäärän. Huomenna testaamme LYNC-yhteyden, jos yrittäisin pitää LYNCin kautta verkkosessioni. Lähetän vielä kutsun verkkosessiooni. Opetusseurantaa olen jo tehnytkin jonkin verran, mutta oman tiimiläisten luona en ole vielä käynyt. Niinan luokse olen luvannut tulla 11.12. Jeren kanssa en ole vielä sopinut käyntiä.

Kotimatkalla junassa Niinan kanssa juttelimme helmikuun lähipäivistä ja siellä olevasta oppilaitoskäynnistä. Olisi hienoa päästä käymään Eeron luona Merisotakoulussa! Nämä normaalit aikuiskoulutuskeskukset kun on niin nähty ;)

OPEXin kirjapiiri (osa 2) AC-huoneessa

17.11.2014 kirjapiiri kokoontui jälleen Juhan AC-huoneessa. 

Ensin Niina esitteli Ryppäästä ryhmäksi -kirjan, jonka hän kertoi olevan 600-sivuinen kattava ja sujuva teos. Kirjassa oli ohjeita ja vinkkejä ryhmäyttämiseen, miten turvallisuuden tunne rakennetaan ryhmään. Niina kertoi myös, minkälaisia vaateita ryhmänohjaajalla on, jotta turvallisuuden tunne syntyy ja säilyy ryhmässä. Kirja vaikutti perehtymisen arvoiselta, koska ryhmäyttämisharjoituksia ollaan kaavailtu TTS:lla jatkossa minun harteilleni. Kysyin Niinalta, oliko siellä ongelmatilanteiden purkamiseen (esim kiusaaminen) harjoituksia. Ja kyllä niihinkin harjoituksia löytyi :)

Outi esitteli Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen -teoksen. Outi mainitsikin jo Niinan kirjaesittelyssä, että koki oman teoksensa olevan kuin Kela-lehtinen verrattuna Niinan lukemaan, koska tästä saatu anti ei vastannut Outin odotuksia. Outi kertoi kirjan käsitelleen erilaisia rooleja erilaisissa ryhmissä (esim ihmiset ravintolassa tai äidit hiekkalaatikolla). Kirjassa oli esitelty erilaisia ryhmiä: riippuva ryhmä roikkuu opessa, taistelu- tai pakoryhmä etsii joukosta syyllistä, parinmuodostusryhmä uskoo johonkin pelastavaan tahoon ja yhtenäisyysryhmällä on suuret luulot ja suuret on pettymyksetkin, jolloin lamaannutaan. Lisäksi kirjassa oli esitelty ryhmän sisällä olevia erilaisia rooleja ja Outi arveli, että minä olisin selkeästi tekijä, Juha arveli itse olevansa arvioija. Ryhmässä pitää olla erilaisia rooleja. Outi kertoi, että ongelmatilanteissa neuvottiin kutsumaan paikalle konsultti, eikä siis kirja antanut eväitä näihin kohtaamiimme tosielämän tilanteisiin.

Jere oli lukenut Omaura-teoksen, jonka oli kirjoittanut Jeren entinen työkaveri Ari Enqvist. Jere kertoi JOPO-luokan taustaa, eli ensin Järvenpäässä on ollut Pajakoulu-projekti, sitten Toimintakoulu, sen jälkeen Omaura-projekti ja nyt on voimassa JOPO (joustava perusopetus). JOPO-luokalle siis hakeudutaan erikseen ja se on tarkoitettu syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Luokkaan päästäkseen tarvitaan omaa motivaatiota ja sitoutumisvalmiutta. Jere pitää alkuhaastattelun. Taustalla toimii moniammatillinen tiimi, sillä nuorten ongelmat ovat hyvin moninaisia. Jaksamisen kanssa on haasteita. Outi kertoi, että hänen työpaikalla etsivän nuorisotyön työntekijät tuovat joitakin opiskelijoita aamuisin koululle. Tästä heräsikin itselleni ajatus tehostaa verkostoani etsivään nuorisotyöhön ja olisi valjastettava heidät TTS:lle apuvoimiksi jo varhaisemmassa vaiheessa. Enää ei ole mitään tehtävissä, kun opinnot ovat jo päättyneet. Jere kertoi myös Järvenpäässä toimivasta jälkiohjauksesta, eli nuorta tuetaan vielä siinäkin vaiheessa, kun hän on siirtynyt esim ammatillisen oppilaitoksen puolelle. Tämä nivel ei taida kovin hyvin toimia suurimmassa osassa kaupungeista/kunnista.

Koulutusmessut/vanhempainilta Mäntsälässä

13.11.2014 osallistuin Mäntsälän yläkoulujen vanhempainillan yhteydessä oleviin koulutusmessuihin yhdessä TTS:n kouluttajien kanssa. Mukaani lähti sekä maarakennus-, metsä- että logistiikka-alojen kouluttajat. Maarakennusalan kouluttaja tuli tapahtumaan 1. vuoden opiskelijan kanssa. Metsäala toi mukanaan metsäkonesimulaattorin ja logistiikka-ala kuorma-autosimulaattorin. Nämä simulaattorit ovat matkalaukkumalleja, joten niitä on helppo siirrellä. Itselläni ei vain ole osaamista käynnistää ja ohjeistaa niiden kanssa, joten asiantuntijoiden läsnäolo on tärkeää. Minun roolini on vastailla erilaisiin kysymyksiin, esim. soveltuvuustesteistä, oppimisvaikeuksien tukemisesta, mahdollisuudesta vuokrahuoneistoon jne. Viime vuoteen on se ero, että tänä vuonna minulla on tabletti käytettävissä. Sain sellaisen TTS:lta käyttööni markkinointitehtäviin ja se on yhteinen markkinoinnin kanssa.

Olen huomannut, että juuri nämä simulaattorit ovat koulutusmessujen vetonauloja. Nuoret eivät pysähdy messuständille juttelemaan ilman houkutinta. Kynät ja karkit toki pysäyttävät hetkeksi, mutta ne saatuaan he jatkavat matkaa. Toiminnallinen tehtävä auttaa hahmottamaan, mitä alan työ on, ja samalla kun siirtää tukkia tai ajaa kuorma-autoa simulaattorilla, kouluttajat kertovat koulutuksesta. Naapuriständiltä esittelijä tuli myös kiinnostuneena katsomaan, mitä olimme tuoneet mukanamme, kun pisteellämme kävi sellainen kuhina.

Vuosi sitten näillä koulutusmessuilla liikuin metsäalan kouluttajan kanssa ja hänellä oli simulaattori mukana. Metsäalan hakijamäärä kasvoi, kun muilla aloilla hakijamäärät laskivat. Tämän takia tänä vuonna oli helppo saada jokaiselta koulutusalalta toimijoita mukaan.Tämä helpottaa omaa työtäni, sillä muutamia koulutusmessuja joudun jättämään väliin, ja tänä vuonna kutsuun ei tarvitse vastata kielteisesti, vaan ilmoitan, että meiltä osallistutaan jollain kokoonpanolla.
 Sovimme Karin kanssa, että koulutusmessut kuuluvat osana opetusharjoitteluuni. Raportoin siis marras-tammikuun ajalta useammat koulutusmessut, joille osallistun.

Kuvassa kollegani Jarmo Wilkman, Jyri Laine ja Vesa Saksman sekä 1. vuoden opiskelija Jere Virtanen. Simulaattorit kiinnostivat nuoria.

Nuorten taloudenhallinta ja talousongelmien ehkäisy

Olen ilmoittautunut Helsingin Yliopiston, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian, Nuorten taloudenhallinta ja talousongelmien ehkäisy, 3 op, -koulutukseen. 

Ensimmäinen lähiopiskelukerta oli eilen 7.11.2014 Hyvinkään Villatehtaan kokoustiloissa ja päivän aiheena oli Nuori ja talouden suunnittelu. Muut osallistujat olivat kuraattoreita tai erilaisia atto-opettajia. Oma työnkuvani TTS:lla lienee hivenen laaja-alaisempi, koska kuraattorin tehtäviä olen tehnyt, koska pitkään aikaan TTS:lla sellaista ei ollut. 

Aluksi Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkija Liisa Peura-Kapanen luennoi nuorten taloustaidoista erilaisia näkemyksiä. Etenkin ammatillisten oppilaitosten nuoret pojat/miehet ovat hukassa taloustaitojen kanssa. He ovat niitä, joilla on laskut ulosotossa eikä talouden suunnittelu kuulu omaan elämään. 

Iltapäivällä Kelan pääsuunnittelija Ilpo Lahtinen kertoi Kelan etuuksista. Hänellä oli yli 70-sivuinen powerpoint-esitys, jota emme tosiaan ehtineet kokonaan kahlaamaan. Mahtipontisten materiaalien edessä tulee mieleen, että olisiko vähemmän enemmän... Nytkin alkuhetkistä alkaen tuli mieleeni, että Ilpo Lahtinen on tuttu, eli olin häntä kuullut aiemminkin jossain Kelan koulutuksessa. Ääni ja kasvot olivat jääneet mieleen, mutta aiemmin esittämänsä asia ei todellakaan palautunut mieleen. Mitä siis muistikuviin jää luennoilla? Hmm... kannattaa panostaa pukeutumiseen :)

Näistä opinnoista saatavan todistuksen laitan visusti talteen ja kun hakeudun jonain päivänä opinto-ohjaajan koulutukseen, liitän tämänkin hakemukseen.

OPEXin kirjapiiri (osa 1) AC-huoneessa

6.11.2014 oli tehokas päivä opintojen suhteen. Iltapäivällä oli tosiaan Leena Nuutilan verkkoluento ja illalla siirryimme Juhan perustamaan AC-huoneeseen kirjareferaattien pariin. Minä aloitin ensimmäisenä OPEX-porukasta kirjareferoinnin. Oman osuuteni puoli tuntia kului nopeasti, varsinkin kun aikaa hupeni tekniikkapuolen säätämisessä. Jere on aina vaan ylösalaisin, mutta muuten kuuluu hyvin, joten eipä tuo menoa haittaa. Minä selitän kirjani käänteitä, enkä edes heti huomannut, että Juha ja Jere olivat tipahtaneet huoneesta pois (kyllästyivät?). Niinankin kanssa sitten loikkasimme pois ja palasimme kotvan päästä uudelleen AC-huoneeseen. Outi ei harmi kyllä saanut lainkaan yhteyksiä toimimaan - emmekä harmi kyllä huomanneet nauhoittaa tapaamista, jotta Outi näkisi sen myöhemmin. Tilanne on kuitenkin kaikille jollain tapaa uusi ja jännä. 


En nyt referoi omaa kirjaesittelyäni, mutta opettavainen kokemus tuollainen verkon kautta toteutettu kirjareferaatti oli. Jälkiviisaana olisin voinut havainnollistaa esitystäni enemmän. Pyysin toisia sulkemaan mikrofonit, koska ääni lähti kiertämään. Muutoin olisi kiva ollut kuulla toisten mielipiteitä matkan varrella.

Toisena kirjareferaattivuorossa oli Juha. Hän oli lukenut Päivi Kupiaksen ja Mia Kosken: Hyvä kouluttaja -kirjan. Juha oli koonnut nähtäville kattavan powerpoint-esityksen kirjasta, jonka hän lähetti meille kuulijoille jälkikäteen. Tämä helpottaa verkkoluennolla olijaa, kun on jotain mitä silmäillä, eikä ole vain kuulon ja mahdollisen henkilön kuvan varassa. Hyvä kouluttaja -kirja vaikutti sellaiselta teokselta, joka jokaisen kouluttajan kannattaa hankkia, jotta koulutuksessa kaikki osa-alueet tulevat huomioiduksi. Kirjassa ohjeistetaan, miten huomioida tavoitteita, sisältöä, koulutustila, osallistujat, ja millä menetelmillä ja havainnollistamiskeinoilla ohjaa ryhmää. Juhan mukaan vain arviointi oli ko opaskirjassa heikosti esitelty. Kuulosti siis kouluttajan omalta "sudenpentujen käsikirjalta".

Seuraava kirjapiiri sovittiin pidettäväksi Juhan AC-huoneessa 17.11.2014 klo 19.00. 

Välittävä vuorovaikutus ja osallisuuden tukeminen oppimisessa - Ammatillinen opettaja arjen kohtaamisissa -verkkoluento 6.11.2014

Torstaina 6.11.2014 Leena Nuutila piti verkkoluennon aiheesta "Välittävä vuorovaikutus ja osallisuuden tukeminen oppimisessa - Ammatillinen opettaja arjen kohtaamisissa". Ehdin kuin ehdinkin lähes alkumetreiltä mukaan luennolle. Vaikka toki on mahdollisuus kuunnella nauhoite myöhemmin, on live-lähetyksessä aina omat puolensa. Nytkin sain kaimaltani, Leenalta, kiitoksia kommenteistani - sellainen lämmittää aina mieltä :). Lisäksi Leena piti itse luentoa, ilman Markun apua, jolloin hän ei ehtinyt seuraamaan chat-keskustelua koko aikaa. Se oli mielestäni hyvä juttu: chatissä keskustelu tavallaan vapautui ja muut opiskelijat vaihtoivat siellä ajatuksiaan. Muut osallistujat ns ottivat vastuuta vastatakseen toisten kommentteihin, koska Leena Nuutila ei huomannut keskittyessään luentoonsa.

Juuri keskiviikkona olin raportoinut Tuija Piepposen toiveita vuorovaikutuksesta ja hetimiten torstaina Leena Nuutila nosti samanlaisia ajatuksia ilmoille. Vuorovaikutustaitojen opettamiseen pitäisi saada lisää valmiuksia. Itse ne olen varmastikin ajan saatossa imenyt eri yhteyksistä, mutta nuoret ovat sähköistäneet ystävyyttäänkin someen, joten ihminen ihmiselle -keskustelut ovat vähentyneet.

Leena Nuutilan ajatuksista nostan kohtaamisen merkityksen, jolloin opettajan tulisi olla aidosti läsnä. Olisi tärkeää selvittää, millä tavalla opiskelija kommunikoi.  Kohtaamiselle tulisi saada hyvä ilmapiiri, jossa olisi seuraavat elementit: aitous, avoimuus, kiireettömyys, turvallisuus, pakottomuus, samanarvoisuus, kiinnostuneisuus ja joustavuus. 

Ihmiselle on luotu kaksi korvaa ja yksi suu, ja samassa suhteessa niitä pitäisi käyttää, kun keskustelee toisen kanssa. Aito dialogi toimii, kun siihen heittäytyy - kun antaa, itsekin saa. Nuoren kehitysvaiheisiin kuuluu keskittymisvaikeuksia, alakuloisuutta, ahdistusta, masennusta, sosiaalisten tilanteiden vaikeutta, sopeutumisvaikeuksia, eristäytymistä... eikä nuori aina tarvitse hoitoa vaan huomiota.

Luennon loppupuolella Leena Nuutila kertoi oppimiseen liittyvistä vaikeuksista ja erityisopiskelijoista. Itseäni kiinnosti tieto tutkimuksesta, jossa on todettu, että erityisopiskelijoita on eniten tekniikan ja liikenteen, matkailu- ja ravintola- sekä luonnonvara-alojen opiskelijoissa. TTS:lla näitä kaikkia koulutusaloja on, ja kyllähän se opiskelija-aineksesta on nähtävissä.

Nivelvaiheet ovat tärkeitä ohjauksen käännekohtia. Nurmijärvellä onkin hyvä malli peruskoulusta ammatilliselle puolelle siirtyvien nivelvaiheeseen. Pidämme elokuun lopussa tiedonsiirtopalaverin, jossa erityisesti tukea saaneiden opiskelijoiden tiedot siirretään, jos huoltaja on siihen luvan antanut.

Matoa ja Piepposta

Tänään 5.11 osallistuin Tuetun oppisopimuksen hankkeen päätösseminaariin Keudassa, Järvenpäässä. Sinne oli kutsuttu erityisesiintyjiksi Mato Valtonen aamupäivään ja Tuija Piepponen iltapäivään. 

Kyllä siinä näkee eron, kun ammattiesiintyjä ottaa yleisönsä haltuun, ja ihan ilman powerpoint-esityksiä. Huumoria, huumoria ja tarinoita arjesta, jotka osuvat meihin kaikkiin. Sai taas aimo annoksen naurua ja iloa näistä mukaansatempaavista esityksistä. He eivät todellakaan säästele itseään vaan äänensävyt muuttuvat tarinoiden myötä. Tarinat olivat suomalaisuudesta, asiakaspalvelusta jne.

Mato näkee erilaisia jarruja suomalaisten menestyksen esteenä: heikko itsetunto, Suomen lait ja MINÄ. Minällä hän tarkoitti sitä, että ihan jokainen voi peilistä katsoa, onko siellä se ihminen, joka aina kieltäytyy muutosten edessä ja joka ylenkatsoo toisia - pitää itseään muita tärkeämpänä ja parempana.

Piepponen kertoi kokemuksia asiakaspalvelutilanteista ja koki, että nuoret miehet ovat menneet naisten edelle asiakaspalvelutaidoissa. Nuoret naiset puhuvat epäselvästi eivätkä asennoidu oikein asiakkaisiin. Piepponen toivoikin, että jos kotona näitä taitoja ei opeteta, oppilaitoksissa asiakaspalvelutaitojen asennetta kasvatettaisiin. Asenne hänen esimerkkien valossa näkyy nimenomaan äänensävyssä. Vaikka ihminen sanoo "Päivää, kuinka voin palvella?", asiakas aistii asenteen tyylistä, jolla se sanotaan. 

Olen toiminut hyvin erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa ja saanut aiheeseen erilaisia koulutuksia. Jo se, että hymyilee itse, kun vastaa puhelimeen, tulee äänensävyynkin aurinkoisempi sävy. Jos asiakas on tuohtunut jostain, on ns annettava ensin köyttä "Olen hyvin pahoillani tapahtuneesta...", jonka jälkeen voi keriä köyden takaisin, ".. tarkistan asian, harmi kyllä täältä vielä puuttuu työtodistuksestasi maininta, joten tuotko vielä sen, niin saadaan asia eteenpäin...".  Kollegani oli hyvin usein napit vastakkain asiakkaiden kanssa ja kehotin häntä sanomaan aluksi "Olen pahoillani". Kollegani ei tätä ymmärtänyt, koska eihän hän sitä virhettä ole tehnyt. Selitin, ettet tavallaan olekaan anteeksi pyytelemässä keneltäkään, vaan voihan sitä olla pahoillaan, kun toinen on kerran tuohtunut. Hän oivalsi pointin, alkoi tätä fraasia käyttämään, ja ristiriitaisuudet vähenivät. Pienistä asioista on kiinni, miten vuorovaikutus lähtee toimimaan.

Opettajan työssä asiakaspalvelutaidot ovat kultaakin kalliimmat. Niitä kaikkien kannattaa säännöllisesti hioa.

Opetusseurantaa Tampereella 30.-31.10.2014

Osallistuin Niilo Mäki-Instituutin kursseille kehittääkseni osaamistani oppimisvaikeuksien selvittämisessä. 

30.10 oli Nuorten ja aikuisten lukemis- ja kirjoittamistaitojen arviointi - seulontamenetelmän ja yksilötestistön käyttökoulutus.
31.10 oli Mitä lukiarvioinnin jälkeen? - Lukivaikeuksisen nuoren opiskelun tukeminen ja erityisjärjestelyt.

Kouluttajana toimi molempina päivinä Leila Kairaluoma, KM, erityisopettaja, tutkija, Oulun Yliopistosta. Kumpaankin päivään oli ilmoittauduttava erikseen, joten eri päivinä osa kurssilaisista olivat eri henkilöitä

30.10 koulutus alkoi luennoitsijan esittäytymisellä, jonka jälkeen alkoi teoriaopetus. Ensimmäisen tauon jälkeen me opiskelijat uskaltauduimme jo hieman esittämään kysymyksiä teorialuennon jatkuessa. Lounastauolla ruokapöydässä keskusteltiin aamupäivän annista ja moni koki istumisen/kuuntelemisen puuduttavaksi, raskaaksi ja kuivaksi. Lounastauon jälkeen koulutus jatkui teoriaosuudella ja luennoitsija itsekin naureskeli, kun hän kaivoi historiallisen esineen, koska hänellä ei ollut nyt oikein muutakaan mahdollisuutta. Hän esitteli piirtoheittimellä seuloja ja testejä. Tauon jälkeen koulutus jatkui samalla kaavalla, eli teoriaa, sekä piirtoheittimellä testien esittelyä. Päivän lopuksi hän esitteli case Seijan, jonka lukinäytteitä kuulimme nauhalta. Sen jälkeen luennoitsija näytti piirtoheittimeltä Seijan sanelutekstejä sekä ohjeisti, mitä huomioita tulee huomata eri paikoista.

Näsinneula keskellä.

31.10 koulutukseen saapui uusia kasvoja, koska ilmoittautua piti kumpaankin päivään erikseen. Koulutus alkoi jälleen luennoitsijan esittäytymisellä, jonka jälkeen alkoi teoriaopetus. Koska moni oli kuitenkin tuttu jo eiliseltä päivältä, kysymyksiä alkoi tulla heti jo aamusta. Lounastauolla ruokapöydässä uudet kasvot kysyivät mielipidettä aamupäivän annista ja joku mainitsi, että odotukset eivät olleet eilisen jälkeen tätä kummoisemmat. Mielipiteet eivät olleet eri ruokaseurueessa istuessani muuttuneet vaan yhä koettiin istuminen/kuunteleminen puuduttavaksi, raskaaksi ja kuivaksi. Lounastauon jälkeen koulutus jatkui teoriaosuudella, mutta nyt päivään tuli väriä parityöstä, yksilötehtävästä sekä luokassa kiertävistä materiaaleista ja apuvälineistä. Huomasin, että parityöskentelyyn oli hyvin vaikea siirtyä, koska emme olleet tulleet ns tutuiksi keskenämme ja monilla oli joku tuttu kollega paikalla. Kuitenkin siirryin juuri lounaalla samassa pöydässä olleen opettajan viereen ja teimme tehtävää, mutta sekin jäi kesken, koska luennoitsijalla oli kiire eteenpäin asiassa. Parityö purettiin siten, että joku esitti oman parityönsä ajatukset. Yksilötehtävälle oli jätetty myös hyvin vähän aikaa, enkä senkään tekemiseen jotenkin jaksanut ryhtyä, kun odotin vain kahvitaukoa, eikä passiivisena olemista ollut enää "kiva" katkaista. Kahvitauon jälkeen yksilötehtävä purettiin siten, että kaksi henkilöä esitteli omat tuotoksensa. Teoria jatkui jälleen piirtoheitinkalvojen esittelyllä. Vatsani alkoi taas tuottaa iltapäivän puolella ongelmia, joten poistuin paikalta n. puoli tuntia ennen virallista päättymisaikaa.

Luennolta kuva: ihmiset venyttelevät, kun paikat puutuvat.

Luennoitsijan kertomat esimerkit olivat oikein hyviä, sillä hän oli toiminut aikanaan erityisopettajana. Tällä hetkellä hänen päätoimensa on Oulun Yliopistossa erityispedagogiikan luennointi ja tutkimustyö Niilo Mäki-instituutille, joten pedagogiset menetelmät olivat luultavasti 90-luvulta. Tuntui niin tutulta omia päiväopiskeluaikoja muistellessa. 

Mietin, että luennoitsija on kaksi päivää aika kovilla, kun puhuu koko ajan - ja kovilla olivat myös kuulijat, kun istuimme ja kuuntelimme saman verran. Kaipasin sitä, että olisimme esimerkiksi itse päässeet tekemään testit ja niitä olisi sitten analysoitu. Toki kurssikansion välissä oli osallistujalista, mutta kaipasin kuitenkin esittäytymiskierrosta, jotta kasvot ja nimet olisivat löytäneet paikkansa. Lisäksi olisi ollut kiva kuulla erilaisten ammattilaisten havaintoja enemmänkin kuin mihin nyt oli mahdollisuus, koska luennoitsija kiirehti eteenpäin asiassa. Ehkä keskustelu olisi vienyt liian kauan aikaa, koska ryhmä oli suhteellisen suuri. Luennoitsija mainitsikin jossain vaiheessa, että tämä oli suurin ryhmä, jota hän on vetänyt, joten se kertoo sen, että tarve lukivaikeuksisten tukemiseen on kasvamassa. Ehkä sen hyödyt on nähty eri organisaatioiden johdossa. Lisäksi luennoitsija oli päättänyt vetää suuren ryhmän yliopistomaisella luennolla (ajatuksella oli kuulijoita tai ei). Päivistä parhaiten mieleeni jäivät case Seija sekä parityöskentely. Toki mietin sitäkin, olisiko asiaa voinut tiivistää, ja antaa erikseen aikaa keskusteluille ja erilaisille ryhmätöille. Huomaan, ettei kurssien kokoaminen ole aivan yksinkertainen juttu.

Ohjauksellisuus opettajan työssä -verkkoluento 29.10.2014

Olen ollut jonkunlaisen vatsaflunssan tai -närästyksen kourissa koko viikon, joka pahenee iltapäivisin lounaan jälkeen. Siispä katselin/kuuntelin Päivi-Katriina Juutilaisen luennon sängylläni pötkötellen enkä kauheasti jaksanut osallistua chat-keskusteluihin tai tehdä muistiinpanoja. Ensin sivuasennossa vähän huonosta kulmasta katsoin kuvaruutua ja lähes säikähdin, että mitäs minun kuvani tuolla ruudussa näkyy! Päivi-Katriinalla on myös vaaleat hiukset ja silmälasit - meissä on vähän yhdennäköisyyttä :)

Ohjaustyötä tekevänä asiat olivat sinänsä tuttuja, mutta ilman muuta luennosta sain ajatuksilleni täsmennyksiä. Pidän tärkeänä sitä, että opettajaopintoihin kuuluu tietopaketti ohjauksesta. Opinto-ohjaajan opinnot ovat vielä edessä, mutta olen suorittanut Voimavara- ja ratkaisukeskeinen ohjaus -kurssin, joka antoi todella paljon vinkkejä ohjaustyöhön. Päivi-Katriina Juutilainen viittasi samoihin aiheisiin, eli ohjaajan ei tarvitse antaa vastauksia ohjattavalle, vaan kysymyksin auttaa ohjattavaa löytämään itse ratkaisut tilanteeseensa. Tämän oivaltaminen em kurssin aikana oli minulle valtavan helpottava kokemus, ei minun tarvitse kantaa kaikkien opiskelijoiden huolia taakkanani, että miten MINÄ ne tilanteet ratkaisen. Annan opiskelijan itse miettiä oman elämänsä kulun.

Mielestäni oli hyvä, että Päivi-Katriina avasi tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen termistön ja niiden dialogisuuden eroja. Tietopalveluissa vastataan kysymyksiin: tapahtuma on x-paikassa y-päivänä. Neuvontapalveluissa asiantuntija antaa vaihtoehtoja, joista kyselijä itse valitsee sopivimman ratkaisun. Ohjauksessa tosiaan autetaan kysymyksien avulla ohjattavaa itse löytämään ratkaisu tilanteeseen. Nämä toiminnot toki kulkevat käsi kädessä kaikenlaisessa vuorovaikutuksessa.

Kun mietin oman ammattitaitoni kehittymistä, olisi näiden asioiden ero ollut hyvä tiedostaa jo silloin, kun olin työvoimaneuvojan virassa lähes 20 vuotta sitten. Pyrin silloin neuvomaan ja ahdistuin, kun neuvojani ei noudatettu. Pyrin ohjaamaan omien uskomusteni ja näkemysteni suuntaisesti, mutta eihän ne ajatukset toki olleet yhteneväisiä ohjattavan henkilön kanssa. Tässä tapauksessa asia ei tosiaan ole niin, että tieto lisää tuskaa. Ammattitaito on kasvanut ja osaan nykyisin suhtautua opiskelijoiden vaihtuviin tilanteisiin ohjauksellisemmin ja ammatillisemmin.

Tietoa, neuvontaa ja ohjausta