3.1.1 Ammatillisen opettajan osaaminen opetussuunnitelman valossa

Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opetussuunnitelmaan on kirjattu ammatilliselta opettajalta edellytettäväksi osaamisalueiksi:

1)    ohjaaminen, opettaminen ja arvioiminen

2)    työelämä- ja verkostoyhteistyö

3)    tutkiva kehittäminen.

1)    Omassa opinto-ohjaajan työssäni erityisesti ohjaaminen on kaiken a ja o. Siinä ei voi koskaan kehittyä asiantuntijaksi, sillä jokainen opiskelija on oma yksilönsä. Jollekin opiskelijalle minun tyylini on sopiva, toinen kaipaa toisenlaista otetta. Ohjaamisessa itselleni kaikkein opettavin hetki on ollut sen ymmärtäminen, että ohjaajan tehtävä ei ole keksiä ratkaisua toisen puolesta, vaan ohjaamisen tarkoitus on auttaa ohjattavan itsensä löytämään ongelmaan ratkaisu, kantamaan itse vastuu teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Opiskelua kukaan ei suorita opettajaa, isää tai äitiäkään varten vaan kaikki tulee kullekin itselle omaa tulevaisuutta varten.

Opettamisen näen muuttuneen tiedon etsimiseksi. Opettajan ei pidä kaataa tietoa päähän kalvosulkeisilla, vaan pitäisi löytää keinot, millä oppija itse saa ahaa-elämyksen opittavasta asiasta. Opettaja ohjaa ryhmää tehtävien pariin, antaa asiantuntemuksensa näkyä esimerkeistä, joita voi rupatteluluonteisesti tuoda oppimishetkeen. Nuorten kanssa toki auktoriteetti on säilytettävä, mutta nykynuoret eivät kunnioita käskytystä vaan toverillisesti lähestyvää opettajaa. Toki niitäkin nuoria on, joihin puree vain kovaäänisempi käskynjako. Ehkä se riippuu siitä, minkälaisiin kotioloihin nuori on tottunut.

Arvioimista ja palautekeskustelua osaamisen kehittymisestä tulee käydä opiskelijoiden kanssa koko ajan. Pitäisi löytää pieniäkin asioita, joista kiittää ja kehua. Perussääntönä keskustelun aloittamisesta olisi se, että ensin kehut ja sitten vasta tuodaan keskusteluun kehittämiskohteet. Opiskelija näkee asian joka tapauksessa toiselta kantilta, jolloin kannattaa olla avoimin mielin keskustelussa ja kuunnella opiskelijaa herkällä korvalla – miten itse kehittäisin opettamista, jotta asian ymmärtää paremmin.

Koulutustehtävissä tulisi ymmärtää lainsäädäntöä virkamiesmäisellä tavalla: jääviyskysymykset, vaitiolovelvollisuus, tietosuoja jne. Nämä asiat eivät mielestäni ole työelämästä saapuville opettajille/kouluttajille selviä asioita, ja ammatillisen opettajakoulutuksen sisällöstä tämä puoli puuttuu. Tai ainakin kaipaisin siihen enemmän paneutumista. 
 
Toimin oppilaitoksessamme ammattiosaamisen näyttöjen toimielimen sihteerinä. Valmistujaisjuhlan kynnyksellä pääsen näkemään lähietäisyydeltä sekä opettajien tuskan viime hetken ammattiosaamisen näyttöjen arvioimisesta että ammattiosaamisen näyttöjen toimielimen toiminnasta ja päätöksenteosta. Ensimmäistä kertaa näin tilanteen, että nuoren ammattiosaamisen näyttö hylättiin toimielimessä. Nuoren osaaminen saattaakin vallan hyvin olla oikein hyvä, mutta arvioimisessa on aina muistettava pedagogisuuden ja eettisyyden lisäksi ennen kaikkea lainsäädäntö (esim. hallintomenettelylaki).  

2)    Työelämäyhteistyö on opettajalle tärkeää, sillä opetusta on viety paljon työelämän työssäoppimisjaksoille. Opettajan roolin tulee olla vahva, jotta työnantajat kokevat saavansa tukea oppilaitokselta ja tekevänsä tätä yhteistyössä. Jos tämän kontaktin menettää, tuskin opiskelijoitakaan enää työssäoppimisjaksoille otetaan.

Opinto-ohjaajana työelämäkontaktit ovat tärkeitä, jotta tuntuma säilyisi eri ammatteihin, työllistymistilanteeseen ja työelämän muihin vaatimuksiin. Opinto-ohjaajalle yhtä suuri merkitys on verkostoyhteistyöllä. Itse olen hakeutunut alueen oppilaan- ja opinto-ohjaajien kokouksiin ja kutsunut heitä TTS:lle. Se on toki verkostotyötä, mutta hyvin paljon myös markkinointia.
 

Kuva on otettu Bowling Housessa 23.5.2014, kun Nurmijärven kunnan oppilas- ja opinto-ohjaajat tapasivat ja verkostoituivat. Tasapeliin oli hyvä lopettaa :)

 

3)    Näen nykyajan opettajuudessa tutkivan kehittämisotteen lähes tärkeimpänä opettajan ominaisuutena. Tutkivaa kehittämistä parhaimmillaan omassa työssäni on juuri nämä opeopinnot. Näen itseni tilanteessa, jossa voin ja pääsen omiin opeopintoihini vedoten kokeilemaan uutta oppimisympäristöä ja samalla esittelemään kollegalleni tämän mahdollisuuden. Olen jo nyt ehdotuksen tehtyäni törmännyt innostuneisuuteen, mutta myös ennakkoluuloihin, jarrutteluun ja pelkoihin. Olen rauhoitellut kollegojani, että kyseessä on opintoihini liittyvä kokeilu, johon olen saanut luvan rehtorilta ja jonka raportoin rehtorille.

Opinto-ohjaajana olen esittänyt silloin tällöin uusia tapoja toteuttaa opetussuunnitelmaa, mutta asioita ei ole lähdetty viemään eteenpäin. Usein kuulee vedottavan OPH:n määräyksiin tms. Helpointa on jatkaa vanhaa tuttua tapaa. Olen kuitenkin joitakin pieniä muutoksia saanut aikaiseksi, ja sen vuoksi jaksan yrittää. Asiat eivät vain tapahdu hetkessä – sitähän se ohjaustyö on.