HEnkilökohtainen KehittymisSuunnitelma - HEKS

Näen asiat opinto-ohjaajan näkökulmasta ja opettajaopinnoissa en niinkään lähde kehittämään omia opettamistekniikoita vaan ne vinkit imen kollegoiltani. Lähinnä näen roolini opettajien sekä opiskelijoiden tukijaksi, ravistelijaksi ja kannustajaksi. Vanhoilla opettamismetodeilla ei avata uusia ovia, on löydettävä uusia tapoja lisätä viihtyvyyttä, tuottavuutta ja opiskelijoiden tiedonhakuvalmiuksia.

Ennen opintojen aloittamista mietin, miten voisin opetusharjoitteluni toteuttaa, kun nykyisessä työpaikassani siihen minulla ei ole substanssiosaamista. Henkilökohtainen kehittymissuunnitelmani alkoi kuitenkin syntyä mielessäni jo heti ensimmäisillä lähiopiskelupäivillä Haaga-Heliassa 12.-13.5.2014. Tuolloin Karin ryhmässä keskusteltiin, mitä osaamista ja valmiuksia opettajalta vaaditaan. Erään ryhmän ajatuksena tuli ehdotus yhteis/samanaikaisopettajuudesta. Koska opiskelin verkkototeutusmallissa, verkossa opettaminen on luonnollinen tapa hoitaa myös opetusharjoittelua, varsinkin kun tulevat sukupolvet ovat mobiilikansalaisia. Kari kannusti opintojen olevan oiva mahdollisuus kokeilla uusia, hullujakin kokeiluja.

Nämä ajatukset koin mahdollisuudeksi ja kyselin atto-aineita opettavalta kollegaltani, olisiko hänellä kiinnostusta auttaa minua opettajaopinnoissani. Ehdotin hänelle samanaikaisopettajuutta -> kollegallani olisi substanssiosaaminen, minä toisin mukaan verkko-osaamisen. Kollegani innostui, Kari näytti vihreätä valoa, esimies (toimitusjohtaja-rehtori) suostui menettelyyn. Kuitenkin muutaman päivän asiaa työpaikalla mietittyämme, alkoi kuulua soraääniä, muutosvastarintaa. Vedottiin OPH:n määräyksiin, TTS:n verkko-oppimisstrategiaan jne. Olin kuitenkin ollut kaukaa viisas, kun olin menettelyyn saanut luvan ylimmältä taholta: toimitusjohtaja-rehtorilta. Rauhallisin askelin etenen suunnitelmassani: Trust me, I know what I´m doing.


Muutosvastarintaan on suhtauduttava välillä vähän huumorilla (vanha juttu, mutta toimii aina vaan):
https://www.youtube.com/watch?v=555cwB7k_oM

3.6.2014 kollegani kanssa istuimme neuvotteluhuoneessa koko päivän flow-mielentilassa. Minä esittelin facebookia verkko-oppimisympäristönä, avattiin kollegalle tunnukset facebookiin ja harjoiteltiin perusasioita, esim viestien tykkäämistä/peukuttamista. Vastavuoroisesti kollegani avasi taide ja kulttuuri -opintojakson sisältöä, jotka tutkinnon perusteet sisältävät, ja millaisia aiheita hän on kurssilla vetänyt ja millaisilla metodeilla. Molempien ajatuksia vatkatessa saimme mainioita cocktaileja. Saimme verkottumisasiaa paljon eteenpäin! Kurssin runko on rakennettu ja oppimisympäristöä testattu treeni-sivulla. Siitä jatkamme luomalla kullekin luokalle oman ryhmän. Ensimmäisen ryhmän kanssa tämä verkkomallinen yhteisopettajuus starttaa elokuun puolessa välissä.

 Kurssin suunnittelussa on yhä käytössä kynä ja paperi.

Yhteisopettajuudessa toinen hallitsee substanssiosaamisen ja toinen tuo verkko-oppimisen näkökulman.

Kollegani sanoi suunnittelu- ja toteutuspäivämme päätteeksi olevansa aivan sanaton. Tämä sisälsi innostuneisuutta, mutta myös hämmennystä. Uusi ympäristö tuo omat haasteensa kouluttajalle, joka ei ole tähän mennessä sosiaalisessa mediassa toiminut. Jaksan uskoa, ettei hän jätä somen hyödyntämistä vain tähän kokeiluun. Varmasti hän näki jo nyt, mitä kaikkea verkko-oppiminen tarjoaa mobiilinuorille.

 

Oliko siis suunnittelupäivän jälkeen lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? Sanoisin molempien fiiliksistä, että se oli puoliksi täynnä :)