Kolmas kerta toden sanoo

Opettajuuden tieni on ollut joillekin selkeänä visiona jo lukioajoista. Silloinen historian opettajani sanoi minulle, että sinusta tulee opettaja. Tuolloin vain naureskelin hänelle, koska jännitin esiintymistä ja niin jännitän sitä edelleenkin. 

Ajauduin opiskelemaan kaupalliselle alalle. Työllistyin suuren nuorisotyöttömyyden alettua aluksi työvoimatoimistoon työvoimaneuvojaksi, mutta sen jälkeen olenkin työskennellyt aikuiskoulutuksen parissa, aluksi koulutussihteerinä ja asiakaspalvelussa. Vuonna 2010 toimin koulutuskoordinaattorina, jolloin silloinen esimieheni kannusti hankkimaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon, jotta voin hakeutua ammatillisiin opettajaopintoihin. (Sittemmin laki muuttui, eikä kaupalliselta alalta enää vaadita ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.)

Vuoden 2011 kehityskeskustelussa toin esiin haluni ohjaustyöhön. Kykyni oli huomattu ja minulle tarjottiin sen vuoden lopussa määräaikaista opinto-ohjaajan/projektipäällikön sijaisuutta vakinaisen siirryttyä toimivapaalle. Eihän siitä voi kieltäytyä!

Vuoden 2012 alusta siirryin opinto-ohjaajan tehtäviin ja vetämään Laajennetun työssäoppimisen hanketta. Tunsin hetimiten tehtävään mielenkiintoa niin paljon, että hakeuduin v 2012 ammatillisiin opettajaopintoihin saavuttaakseni aikanaan pätevyyden hakeutua opo-opintoihin. Huhtikuussa 2012 tuli kielteinen päätös.

Tämä toistui vuonna 2013: EI. Tällä kertaa sisuunnuin, koska maarakennusalalta oli aivan tuoreita kouluttajia päässyt opiskelemaan. Kollegani vinkistä viisastuneena olin alkanut "haalimaan" itselleni luottamustehtäviä (lasteni koulun johtokunnan jäsen) saadakseni opehakuun lisäpisteitä. Esimieheni kannusti suorittamaan avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopinnot, ja ne suoritinkin loppuun marraskuussa 2013.

Vuoden 2014 opehaku: 7.-24.1.2014. Pisteitä tulikin nyt enemmän. Laitoin itseni likoon myös sillä, että hakeuduin verkkototeutukseen. Kun hyppää sinne, mitä ei täysin osaa tai mikä vähän pelottaa, voi antaa kaikkein eniten. 
14.4.2014: ONNITTELUT, SINUT ON VALITTU! Kirjasin Facebookiin heti päivityksen: Kolmas kerta toden sanoo!


Ensimmäiset lähipäivät olivat 12.-13.5. Äitienpäiväsunnuntaina 11.5 illansuussa kaivoin ohjeet esiin, mitä, missä, häh. Aloin jo huolestuneena miettiä, että muistinkohan lainkaan tohkeissani vahvistaa opiskelupaikan vastaanoton! Mitäpä jos mennessäni sinne nimeäni ei ole enää listoilla! Rauhoittumiseen: https://www.youtube.com/watch?v=DJxJF0-x_Sk

Nimeni oli listoilla. Hissit epäkunnossa, luokka on kerroksessa 8. Huh, ylös - tarjolla pullaa ja kahvia, uusia kasvoja, jokunen tuttukin entuudestaan. Kari Kekkonen kertoi taustastaan, että on Kurussa ollut metsäalan oppilaitoksessa. Voi, kun Kari olisi ohjaava opettajani - hän ymmärtäisi näitä kohtaamiani haasteita TTS:lla teknisten alojemme kanssa (metsä, maarakennus ja logistiikka).

Kari lausui nimeni, jes! Rauhallisen leppoisasti päivien aikana ilmeni, mitä tuleman pitää. Silti jäi tilaa suurille kysymysmerkeillekin, miten miten ja miten? Kaikki selviää HEKS:n jälkeen. Karin Vespa 14 -ryhmästä löytyy tietoa ja Google+ -tilikin tuli viimein hyötykäyttöön. Pienryhmä OPEX kasattiin: Outi, Niina, Juha ja Jere vaikuttavat juuri sopivalta iskuryhmältä - ryhmänpaine pitää porukan ruodussa :) . Tämä ryhmä keskustelee Facebookiin avatussa ryhmässä. Mitäs vielä pitikään muistaa: niin tämä osaamiskansio ja kirjalliset tehtävät. 

Kyllä tämä tästä.

Ja tarina jatkuu....