”Rakennamme yhteistyössä asiakkaamme kanssa koulutus-, tutkimus- ja kehittämiskokonaisuuksia, joilla parannamme asiakkaamme osaamista, tuottavuutta ja hyvinvointia.” (TTS:n toiminta-ajatus)
Jo perustamisestaan lähtien (7.4.1924) Työtehoseuran kulmakivi on ollut ajan hengessä mukana oleminen, viimeisintä teknologiaa ja osaamista edustava tutkimus- ja koulutustoiminta. Lähtökohta on ollut kehittää tehokkaita, ihmistyötä säästäviä ja turvallisia työmenetelmiä, joiden avulla työn tuottavuus paranee.
Lainaan TTS:n tutkimus- ja viestintäjohtaja Anna-Maija Kirkkarin blogista ajatuksen tuottavuudesta:
”Olemme kaikki saaneet kuulla kyllästymiseen asti kommentteja ja kehotuksia parantaa tuottavuuttamme. Pitäisi saada aikaan enemmän ja pitäisi hyödyntää olemassa olevat välineet ja osaaminen paremmin, pitäisi… ja pitäisi … Aika usein tällaisten kommenttien jälkeen tulee mieleen, että eikö tässä nyt jo kieli vyön alla juosta ja hiki hatussa puurreta. Ai, että pitäisi vielä enemmin saada aikaan!
Liian usein tuottavuuden parantaminen ajatellaan paranevan vain lisäämällä vauhtia. Jos esimerkiksi sinun täytyy siirtää tavaroita kantamalla paikasta A paikkaan B, suuremmat kuormat ja lisätty vauhti parantavat varmasti tehtävän tuottavuutta. Mutta jos tuntuu, että oma vauhti on tapissa ja kädetkään eivät kanna enää suurempia taakkoja, niin tuottavuuden lisääminen näyttää mahdottomalta tehtävältä. Mutta miksi tavarat ovat paikassa A, mikseivät ne ole suoraan paikassa B. Tarvitseeko tavaroiden yleensäkään kulkea A tai B pisteen kautta?
Hyvä etukäteissuunnittelu on tuottavuuden kehittämisen lähtökohta. Turhaan ei vanha sanonta kerro, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Käytäntö on tämänkin sanonnan todeksi osoittanut. Valitettavasti helpompi ratkaisu usein on juosta kuin suunnitella. Meillä on myös sellainen illuusio, että kiireinen (juoksija) työntekijä saa paljon aikaan. Hyvin työnsä suunnitellut saattaa näyttää laiskalta. Vaan mikähän on näiden kahden edellä mainitun henkilön tuottavuus?
Edellä kirjoitettu teksti on liioiteltua yleistystä, mutta saattaa siinä olla totta toinen puoli. Voisiko vauhtia hidastaa ja silti saada aikaan vähintäänkin saman verran? Sitä on syytä meidän jokaisen oman työtehtävämme äärellä miettiä!” (http://tts.fi/index.php/tts-1/blogit, 29.5.2014)
Omassa työssäni nuorten opintojen ohjaajana tuottavuus ei näyttäydy ripeämpinä otteina tms. Etukäteissuunnittelukaan ei joka tilanteessa ole mahdollista, sillä ohjauskeskusteluja ei oikein voi sanoittaa valmiiksi, vaan on kuunneltava opiskelijaa ja mietittävä asia tilanteen mukaan.
Strategisesti olennaisen tuottavuuden käsitteen näen niissä henkilökunnan keskusteluissa, kun mietitään atto-aineiden integrointia ammatillisiin aineisiin. Ongelmaksi näissä on kuitenkin koitunut tekniset lukujärjestysongelmat ja johtajilta luvan heltiminen resurssointiin, esim yhteisopettajuuden kokeiluihin.
Toisaalta opiskelijoiden palautteesta ilmenee, että atto-aineille (ammattitaitoa täydentävät opinnot) on tehtävä jotain. Luokkaopetusmuotoisena toteutuksena ajatukset eivät pysy kurissa metelöivässä luokassa, opiskelijat heittelevät paperitollukoita ja opettajat ovat tuskissaan. Lukujärjestykseen merkittyä aikataulua on noudatettava ja opiskelijoille on opetettava, että työaika on työaikaa. Turhanpäiväiseksi koetut asiat turhauttavat kaikki osapuolet. Opiskelijoiden lintsaamisen opinto-ohjaajana näen johtuvan juuri näistä syistä.
Kokeiluja integrointiin on tehty, ja niistä pitivät sekä kouluttajat että opiskelijat, mutta ne ovat ilmeisesti olleet liian isoilla harppauksilla edettyjä kokeiluja, ettei niitä ole saatu tuotua arkipäivään. Olisi tärkeää kehittää pienin askelin asioita eteenpäin, löytää uusia työkaluja ja ratkaisumalleja, eikä ottaa heti suurta kokonaisuutta kokeiltavaksi ja olettaa sen jälkeen homman hoituvan.
Olen iloinen, että ammatillisten opettajaopintojen opetusharjoittelun kokeilun avulla voin olla tukemassa opettajia löytämään pieniä puroja sekä uudenlaisiin oppimisympäristöihin että avoimempaan vuorovaikutukseen johtajien suuntaan. Koen roolini tärkeäksi, opin itsekin ja samalla toimin valmentajana kollegoilleni. Kokeilemisen riemuun ei pääse muutoin kuin heittäytymällä, rentoutumalla ja olla välittämättä siitä, että aina ennenkin on tehty näin. Nyt jalat pöydälle ja löysin rantein ideoita heittelemään!
"Mikään ei elämässä ole niin tärkeätä kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä." (kiinal. sananlasku)
Monet ajatuksistasi ovat toteutuneet jo tähän mennessä. Mietitään jatkossakin, miten sinä voit osaltasi toimia "muutosagenttina".
VastaaPoista