Opetusseuranta, Rajamäen lukion 1-luokka

Olin tänään 24.10 klo 12.50-14.05 seuraamassa Rajamäen yläasteen ja lukion opon Varpu Kujalan opetusta lukion 1-luokkalaisten opo-tunnilla. Rajamäen koulussa on siis otettu käyttöön 75 minuutin oppitunnit. Aiemmin olen ajatellut sen olevan melko pitkä aika, mutta nyt kun istuin tuon ajan, ei se tuntunutkaan niin pitkältä ajalta.

Varpun opo-opetus opetustekniikoista oli jaettu vaihtuviin osioihin:
1. Aloitus: nimenhuuto ja vierailijan (= minun) esittäytyminen
2. Pohjustus ryhmätyöskentelynä, pohdintatehtäviä: Mitä on oppiminen? Miksi tulisi tehdä muistiinpanoja?
3. Teoriaosuus opiskelutekniikoista, sähköinen oppikirja seinälle. Opiskelijat seurasivat asiaa omista oppikirjoista.
4. Harjoitustehtävä: harjoiteltiin jonkin päivän aikana olleen aineen muistiinpanojen kirjoittamista opo-kirjan ohjeiden mukaisesti (esim. ranskalaiset viivat, mindmap jne)
5. Kotitehtävän antaminen: oppimispäiväkirjaan merkinnät päivän aiheesta.

Perjantai-iltapäivä ei ole otollisin ajankohta pitää opotunteja. Luokassa oli rauhattomuutta heti opiskelijoiden sisään marssiessa eikä se laantunut tunnin alettua ja kuluessa. Varpu on selkeä-ääninen esiintyjä, joka antaa selkeitä ohjeita.

Ryhmätyöskentely toteutettiin 5 minuutin porinapiirinä, jonka jälkeen ryhmien ajatukset koottiin. Huomaan, että nuoret lukiolaiset ovat hyvin fiksuja; he käyttävät laveaa kieltä kuvaillessaan oppimista ja muistiinpanojen merkitystä. Kuitenkaan he eivät jaksaneet kuunnella toistensa vastauksia.

Itselleni oli varsin opettavainen hetki tajuta, että nykynuoret eivät tosiaan hallitse automaattisesti muistiinpanojen kirjaamista. Omassa nuoruudessa ei ollut oikein muita vaihtoehtoja, kun opettajat kirjasivat liitu sauhuten asiat tauluun tai tussi suhisten piirtoheitinkalvolle. Muistiinpanoja ei saatu valmiina monisteina. Onko nykynuorille siis kaikki vähän liiankin valmiina ja opiskelutekniikat ovat hautautuneet?

Teoriaosuudessa Varpu käytti konkreettisia esimerkkejä, hän kertoi omista lukioajan kokemuksista oppimisen suhteen. Luokka rauhoittui ajoittain kuuntelemaan juurikin näitä konkreettisia asioita: luokka otti kiltisti oppikirjat esiin ja kuuntelivat jonkun kokemuksia. Mielenkiinto kohdistui kuitenkin herkästi vierustoverin kanssa kikatteluun ja kännyköissä oleviin viesteihin (sosiaaliseen mediaan).

Harjoitustehtävää luokka alkoi tekemään aluksi rauhoittuen, mutta vauhti hiipui iltapäivän edetessä. Kännyköistä Varpu huomautti useamman kerran ja suositteli viemään kännykät luokan eteen kännykkäparkkiin. Suositusta ei kukaan noudattanut.

Kotitehtäväksi annettu oppimispäiväkirja laaditaan kuten kukin parhaaksi näkee. Blogia (kuten minä) ei ole käytetty.

Rajamäen lukio sijaitsee Rajamäellä Rajakaaressa.

Tämä oli ensimmäinen opetuksen seurantani ja kun sitä lähtee seuraamaan nimenomaan opetustekniikan ja -menetelmien kautta, antavat nämä kokemukset taas omaan reppuun uusia ideoita. Varpun kanssa opetuksen jälkeen keskustelimme siitä, että nuorten motivaatio opo-tunteihin ei ole kovin korkea, koska sitä ei arvioida numeraalisesti. Motivaation puute aiheuttaa rauhattomuutta heti ensi metreistä luokkaan saapuessa. Mietittävää pedagogisesti onkin, miten nuorten mielestä "turhan" aineen saisi mielekkääksi ja millä oppimistuloksiin pääsisi ilon kautta? Ei minulla vastauksia ole eikä tietenkään tietoa koulussa olevista resursseista, mutta muutamia kysymyksiä tuli mieleeni. Olisiko esim tämän päivän aiheeseen jotakuta entistä opiskelijaa kertomaan omista opiskelutekniikoistaan, tai löytyisikö aiheesta videota? Voisiko tehtäviä tehdessä kuunnella musiikkia? Voisiko hyödyntää verkkotyöskentelyä, sosiaalista mediaa tai muuta kanavaa, jota nuoret selkeästi haluavat tuijottaa? Voisiko opettaja siirtyä sivummalle ja antaa opiskelijoiden opettaa erilaisia oppimistekniikoita toisilleen, jolloin he joutuisivat ensin itse opiskelemaan asian? Onko opotunnit oltava erillisiä vai voisiko niitä integroida aineopintoihin samanaikaisopettajuuden keinoin?

Itselläni on ollut mietinnässä, miten ammatillisella puolella saisin itseäni tutummaksi nuorille opiskelijoillemme. Tänä syksynä opetusharjoittelun myötä huomaan, että olen nuorille tutumpi ja helpommin lähestyttävä, koska olen heidän kanssaan ajoittain työskennellyt. Ensi vuonna ammatillisella puolella ollaan siirtymässä osaamisperustaiseen opetukseen ja kehittämistehtävän olen kaavaillut tältä saralta. Yhteisiä opintoja ollaan integroimassa ammattiaineisiin OPH:n ohjaamana. Tänään syttyi ajatus, että opo voisi integroitua jatkossa tunneille juuri näiden oppimistekniikoiden ohjaajana. Kiitokset Varpulle vinkistä, vaikket sitä itse sanonutkaan :) - laitan tämän blogitekstini myös Varpulle tiedoksi.