Arviointi

Nina Heiskanen piti 6.10.2014 verkkoluennon aiheena "Arviointi osana opetustoimintaa".

Hän pyysi pohtimaan oppimispäiväkirjaan, mikä on mukavinta opetuksessa ja mikä siinä innostuttaa. Totta, mieleen tuli kaikenlaisia ajatuksia oivaltamisen ilosta, kehityksen askeleista, joita on ilo katsella. Kun antaa, itsekin saa, eli oivaltaa itsekin opiskelijoiden kokemuksista ja palautteesta uusia asioita. Nina Heiskanen herätteli miettimään, että mitä tulisi tehdä, jotta opettajat kokisivat arvioinnin mukavaksi ja innostavaksi. Arviointi kun kuitenkin on vahvin ilmaisutapa, jolla oppijaa ohjataan.

Seuraavaksi Nina kehotti muistelemaan omaa koulu- ja opiskeluhistoriaa. Minkälainen positiivinen kokemus muistuu mieleen arvioinnin kohteena olemisesta - minkälainen negatiivinen kokemus muistuu mieleen arvioinnin kohteena olemisesta? Kerroinkin chatissa lyhyesti yhden negatiivisen muiston. Lukiossa biologian lehtori kokeiden palautustilanteissa luki ääneen hauskoja (huonoja) vastauksia ja hyvin usein tunnistin vastaukset omikseni. DNA:t, mikrobit ym eivät kerta kaikkiaan olleet niitä asioita, joita osaisin selittää tiedekielellä. Positiivisena kokemuksena muistan peruskoulun ala-asteelta opettajan hyväksyvän ilmeen ja kommentin, kun hän esitti luokalle kysymyksen, mikä elämässä on tärkeintä. Tosi moni oppilas oli jo vastannut rakkaus, ruoka jne, mutta opettaja haki vielä jotain. Muistin tilanteessa äitini huokailut, kun hänen mumminsa oli sairastunut leukemiaan, että "terveenä kun sais pysyä", joten uskaltauduin viittaamaan (jota hyvin harvoin uskalsin väärien vastausten pelossa) ja vastasin terveys. Sitä sanaa opettaja haki. Napakymppi.

Pidin Nina Heiskasen tavasta lähestyä arviointi-aihetta, koska arviointihistoria meillä kaikilla on - osaamista arvioinnin kohteena olemisesta.

Matti Koskenniemen ajatus vuodelta 1953: "Opettajan vaikeimpia tehtäviä on oppilaidensa arvosteleminen". Nykyisin ei enää arvostella vaan arvioidaan, mutta ajatus pitää muuten paikkansa.

Nina kertoi Gaussin käyrästä, jonka itsekin muistan ala-asteen ajoilta. Huh, se on jo aikansa elänyt. Kaikille voi antaa kiitettävän tai tyydyttävän, jos siltä tuntuu. Ei vertailla arviointia enää toisiin. Nykynuoret ovat tottuneet itse- ja vertaisarviointiin, joten se malli täytynee ottaa tehokkaampaan käyttöön. Emme huomanneet kollegan kanssa tätä hyödyntää Taide ja kulttuuri -kurssin arvioinnissa.

Nina avasi hyvin arviointi-sanaa. On siis oppimisen arviointia ja osaamisen arviointia. Voi kun näille olisi eri sanat, niin olisi helpompi opiskelijoiden kanssa asiasta puhua. Arvioinnista on tärkeää tiedottaa heti opintojen alkuvaiheessa. Alaikäisten kohdalla arvioinnista puhutaan esim vanhempainilloissa.

Kysyin chatissä, onko oppimisen arviointi numeerista vai sanallista/kirjallista ja Nina kertoi, että oppimisen arviointi on tulossa kirjalliseksi (poikkeus oppisopimuskoulutus). Osaaminen arvioidaan jatkossakin numeerisesti. Nina heitti pelkokertoin-kysymyksen, johtaako sanallinen arviointi siihen, ettei arvioidakaan lainkaan. Nina yritti taksikuskiesimerkillä valottaa oppimisen ja osaamisen eroa: Taksikuski, joka ei osaa peruuttaa. Isäntä sanoo, että aja niin, ettei tarvitse peruuttaa (oppiminen), mutta ammattitaidon kannalta tuohan on mahdotonta (osaaminen). Oppiminen voi siis olla K3 omasta lähtötasosta mitattuna, mutta osaaminen ammattiosaamisen näytössä voikin olla T1, kun osaamista arvioidaan ammattitaitovaatimuksiin suhteutettuna.

Arvioinnissa avaindokumentteina toimivat opetussuunitelma (nuoriso) ja näyttötutkinnon järjestämissuunnitelma (aikuiskoulutus). Näihin olen TTS:lla tutustunutkin, mutta aiheeseen on hyvä palata uudelleen.

Nina toi lopuksi esille omia näkemyksiään, miten arviointiosaamista voi kehittää. Hänen mielestä on tärkeää saada arviointi mukaan heti alkuun opintojen suunnitteluvaiheeseen. Lisäksi arviointiprosessi ja oppimisen/osaamisen käsitysten ymmärtäminen ja avaaminen opiskelijoille auttavat kehittämään arviointia. Oppimisen ohjaamisen työkaluna toimii vahvimmin arviointi. Chatissä keskusteluun otettiin mukaan myös oppimismotivaatio.

Nina kehotti miettimään omaa oppimis- ja arviointikäsitystä, etsimään oma arvioija-minä, tekemään yhteistyötä kollegoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Hän kehotti kyselemään itseltä muistoja arviointitilanteista ja miettimään omia kokemuksia, peilaamaan ajatuksia kollegoiden ja opiskelijoiden kanssa. Arviointi antaa valtaa, mutta myös vastuuta. Parhaimmillaan arviointi on voimaannuttava kokemus.

Karin käynti TTS:lla opetusharjoitteluni seurannassa 2.10 oli sekä minulle että samanaikaisopettajakollegalleni Annikalle voimaannuttava kokemus. Annikka kertoi myöhemmin, että ensin hän ajatteli, että hopsansaa, miten hänkin siihen arviointikeskusteluun jäi. Mutta hänkin sai siitä paljon kannustusta ja ajeli kotiin hymyssä suin ja oli vielä illallakin miettinyt tätä kokemusta. Kiitokset siis Karille.

Nina on siis näyttötutkintomestarikoulutusten vetäjä. Taidanpa laittaa hakemusta, kun hakuaika pian alkaa. Hän sai aiheesta kiinnostumaan.