Minkään taakseen jättää, sen edestään löytää. Lähipäivillä Kari muistutti, että myös verkkoluennoista tulee tehdä blogiin merkinnät ja ajatukset. Rästiin meinasi jäädä, mutta nyt tuli ryhtiliikettä, koska perhepiiristä virisi herkullinen ajatus, jonka nyt vaan päätin liittää tähän asiaan.
Karin Ammatillisen koulutuksen haasteita ja muuttumisen pakko -verkkoluennossa 28.8.2014 käsiteltiin maailman muuttumista, koulutuspolitiikan muutoksia eri vuosikymmenillä (talonpoikaiskulttuurista teollistumiseen, automatisaatiosta digitalisaatioon), globalisoitumisesta ja nyt olevasta murrosvaiheesta. Vaikka historia toistaakin itseään (esim sodat eivät pääty), tavat, välineet ja ajattelu muuttuvat maailman mukana. Opettajuuden ja oppimisen (=koululaitos) on muututtava mukana. Turun Runosmäen koulussa on jopa pulpetit kannettu luokasta ulos http://www.opettajalehti.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPage%2Fjuttusivu&cid=1351276519632&juttuID=1398856952711 . Opettaja Maarit Korhonen toteaa, että "koulu kaipaa tuuletusta". Pian ammatillisten oppilaitosten tuuletus alkaa, kun koulutuksen järjestäjien järjestämislupia tullaan vähentämään reilusti.
Koska elämme eri sukupolvien X, Y ja Z ajattelutapojen sekamelskassa, toisten ajatusten kunnioittaminen nousee arvoon arvaamattomaan. Kullakin on omasta näkökulmasta oma totuus asioiden tilaan, mutta kuunteleminen ja ajatusten vaihto avartaa kunkin sukupolven omaa ajattelutapaa.
Alussa mainitsemani perhepiiri-episodi liittyy juurikin tähän sukupolvien väliseen kuiluun. Anoppini ja hänen kanssaan samaa ikäluokkaa oleva sukulaisrouva ovat jo jonkin aikaa huomautelleet leikkimieleen piilottaen minun tapaani hoitaa huushollia. Ilmeisesti minun kannattaisi panostaa siivoamiseen, ruoanlaittoon sekä leipomiseen. Myönnetään, etteivät nuo ole lempipuuhiani. Eilen miehen suvun seassa istuessani tuli jälleen tyytymättömiä ilmaisuja aiheesta. Sen lisäksi aiheeksi otettiin tapani marmattaa lapsilleni, kun kahvipöydässä lapseni lastasivat pullaa lautaselleen kaksin käsin. Minä näen sen epäkohteliaana ja sen lisäksi ymmärrän makupaloissa olevan turhia kaloreita vähän liikuntaa harrastaville lapsilleni. Vanhempi sukupolvi näkee asian omasta näkökulmastaan, kun sodan jälkeen pullaa ei ollut tarjolla, niin nyt lapsenlapset halutaan pitää pullassa. Itse olen lapsuudessani pullaa saanut niin paljon, että vyötärölle kertyi kunnon kasa ja vieläkin niitä taipumuksia vastaan taistelen. Isovanhempien sukupolvikaarti ei tiedä taustoja, että olen kiusatun lapseni rinnalla valvonut öitä, kun häntä itkettää se, että kaverit haukkuvat läskiksi, ja istunut perheneuvolassa selvittämässä asioita, kun lapseni on koulussa räjähtänyt kiusaamiskierrettä niin että pulpetit ovat lentäneet. Toki se yksi pulla ei maailmaa muuta eikä kiusaamista lopeta, mutta nyt se edustaa sukupolvien välistä muutosta, suhtautumista asioihin. Kullakin on oma totuutensa ja kompromisseja pitää voida tehdä - myös minun.
Totta, kohtaamme jokainen sukupolvien erot sekä arkisessa perhe-elämässä että työssämme. Uskoisin sinunkin opon työssäsi joutuneen miettimään sitä, miten vaikeaa on joskus 16-vuotiaan nuoren ja kuuskymppisen opettajan ymmärtää toistensa toimintamalleja. Pidin tuosta, että toit minun yleisen tason tarkasteluni teidän perheen tosielämään.
VastaaPoista