Verkostoitumisseminaariristeily ja muita puuhia

26.9 olin edustamassa TTS:aa Keski-Uudenmaan ammatillisten oppilaitosten ja peruskoulujen opojen risteilyllä Tallinnaan. Ammatilliset oppilaitokset olivat siis yhteistyössä mukana järjestelyissä ja kustannuksissa. Koska olen vasta päässyt tähän verkostoon mukaan, minulle annettiin puolen tunnin puheenvuoro esitellä TTS:aa.

Kun on itse "framilla" naama tulee tutuksi kertaheitolla kaikille ja väliajalla kyselijöitä riitti. Eräs iloinen ja nauravainen kollegani nauroi, että "ihanaa, kun sinäkin Leena olet tälläinen blondi". Uskoisin hänen tarkoittaneen sitä, että en ole kovin muodollinen esiintyessäni enkä käytä sivistyssanoja, joita en itsekään ymmärrä. Viljelen huumoria, mutta ajan kanssa olen huomannut, että sen kanssa täytyy olla hyvin varovainen ja kohdistaa se lähinnä itseensä. Ehkä alan siis löytää oman tapani esiintyä. Ääneni ei tosin ole kovin kantava, ja äänenkäyttöön kaipaisin neuvoja/koulutusta.

Tallinnassa kiertelin Rajamäen yläasteen ja lukion opon kanssa ja sovimme, että menen hänen luokseen opetusseurantaan. Sen lisäksi käyn siellä peruskoulun 9. luokille esittelemässä TTS:aa.

Peruskoulut järjestävät 9. luokkalaisten yhteishakuun liittyvien vanhempainiltojen yhteydessä koulutusmessuja ja olen menossa pitkin syksyä näihin iltatehtäviin. Muutamat tilaisuudet olen joutunut muiden menojen vuoksi perumaan. Esim olen menossa Tampereelle Niilo Mäki-instituutin Lukiseulojen tekemisen ja analysoinnin -koulutukseen. Tästä saattaisi ehkäpä olla etua sitten aikanaan opo-opintoihin hakeutumisessa...

Ammatillisen koulutuksen haasteita ja muuttumisen pakko -verkkoluento

Minkään taakseen jättää, sen edestään löytää. Lähipäivillä Kari muistutti, että myös verkkoluennoista tulee tehdä blogiin merkinnät ja ajatukset. Rästiin meinasi jäädä, mutta nyt tuli ryhtiliikettä, koska perhepiiristä virisi herkullinen ajatus, jonka nyt vaan päätin liittää tähän asiaan.

Karin Ammatillisen koulutuksen haasteita ja muuttumisen pakko -verkkoluennossa 28.8.2014 käsiteltiin maailman muuttumista, koulutuspolitiikan muutoksia eri vuosikymmenillä (talonpoikaiskulttuurista teollistumiseen, automatisaatiosta digitalisaatioon), globalisoitumisesta ja nyt olevasta murrosvaiheesta. Vaikka historia toistaakin itseään (esim sodat eivät pääty), tavat, välineet ja ajattelu muuttuvat maailman mukana. Opettajuuden ja oppimisen (=koululaitos) on muututtava mukana. Turun Runosmäen koulussa on jopa pulpetit kannettu luokasta ulos http://www.opettajalehti.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPage%2Fjuttusivu&cid=1351276519632&juttuID=1398856952711 . Opettaja Maarit Korhonen toteaa, että "koulu kaipaa tuuletusta". Pian ammatillisten oppilaitosten tuuletus alkaa, kun koulutuksen järjestäjien järjestämislupia tullaan vähentämään reilusti.

Koska elämme eri sukupolvien X, Y ja Z ajattelutapojen sekamelskassa, toisten ajatusten kunnioittaminen nousee arvoon arvaamattomaan. Kullakin on omasta näkökulmasta oma totuus asioiden tilaan, mutta kuunteleminen ja ajatusten vaihto avartaa kunkin sukupolven omaa ajattelutapaa. 

Alussa mainitsemani perhepiiri-episodi liittyy juurikin tähän sukupolvien väliseen kuiluun. Anoppini ja hänen kanssaan samaa ikäluokkaa oleva sukulaisrouva ovat jo jonkin aikaa huomautelleet leikkimieleen piilottaen minun tapaani hoitaa huushollia. Ilmeisesti minun kannattaisi panostaa siivoamiseen, ruoanlaittoon sekä leipomiseen. Myönnetään, etteivät nuo ole lempipuuhiani. Eilen miehen suvun seassa istuessani tuli jälleen tyytymättömiä ilmaisuja aiheesta. Sen lisäksi aiheeksi otettiin tapani marmattaa lapsilleni, kun kahvipöydässä lapseni lastasivat pullaa lautaselleen kaksin käsin. Minä näen sen epäkohteliaana ja sen lisäksi ymmärrän makupaloissa olevan turhia kaloreita vähän liikuntaa harrastaville lapsilleni. Vanhempi sukupolvi näkee asian omasta näkökulmastaan, kun sodan jälkeen pullaa ei ollut tarjolla, niin nyt lapsenlapset halutaan pitää pullassa. Itse olen lapsuudessani pullaa saanut niin paljon, että vyötärölle kertyi kunnon kasa ja vieläkin niitä taipumuksia vastaan taistelen. Isovanhempien sukupolvikaarti ei tiedä taustoja, että olen kiusatun lapseni rinnalla valvonut öitä, kun häntä itkettää se, että kaverit haukkuvat läskiksi, ja istunut perheneuvolassa selvittämässä asioita, kun lapseni on koulussa räjähtänyt kiusaamiskierrettä niin että pulpetit ovat lentäneet. Toki se yksi pulla ei maailmaa muuta eikä kiusaamista lopeta, mutta nyt se edustaa sukupolvien välistä muutosta, suhtautumista asioihin. Kullakin on oma totuutensa ja kompromisseja pitää voida tehdä - myös minun.

Kirjojen lukupiiri pyörii

Oppilashuollon käsikirja, Eija Honkanen - Anne Suomala, Tammi 2009

Koulussa työskentelevää henkilöstöä velvoitetaan lain, asetusten ja opetussuunnitelmien perusteiden mukaisesti huolehtimaan opiskeluhyvinvoinnista yhteistyössä kodin ja alueellisten toimijoiden kanssa. s. 9

Kun oppija viihtyy koulussa ja oppii asioita, edistetään hyvinvointia. Tästä syntyy positiivinen kierre ja oppija voi hyvin, oppii ja voimaantuu. Voimaantumisella tarkoitetaan vahvaa sisäistä voimantunnetta. Voimaantuminen vaikuttaa sitoutumiseen.s. 10

Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys ovat viime aikoina puhuttaneet paljon. Pääosa voi hyvin ja ovat terveitä. Hyvinvointi koostuu useasta eri tekijästä: psyykkisestä ja fyysisestä terveydestä, henkilökohtaisesta hyvinvoinnin tunteesta, kunnollisista elinolosuhteista (asuminen, työ ja toimeentulo) sekä sosioemotionaalisista suhteista. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka oppimiseen ja oppimiskykyyn vaikuttavat psyykkinen, fyysinen ja sosioemotionaalinen olotila. Psyykkisen hyvinvoinnin elementtien horjuminen saattaa näkyä oppijan oirehtimisena eri tavoin. s 11-13

Tasavertaisuus koulussa tarkoittaa sitä, että kaikki oppijat ovat samanarvoisia. Lapsen kasvuprosessia tuetaan parhaiten osallistumalla aktiivisesti kasvatukseen ja pyrkimällä rakentamaan vuorovaikutusta. Opetuksessa tasa-arvo toteutuu siten, että esim tukiopetus on mahdollistettu kaikille. Oppilashuollon tavoite tulisi olla lapsi- ja nuorilähtöinen. Erilaisuuden määrittely on kuin veteen piirretty viiva. Joskus ongelmaksi voi syntyä liian rationaaliseksi suunniteltu koulutus, jolloin pienempiinkin poikkeavuuksiin olisi puututtava ja normaaliuden rajat tiukentuvat. Oppilashuollolle normaaliuden määrittely tuo haasteen: mikä on hyväksyttävää ja normaalia.s. 18-19

Jokainen oppija on yksilöllisesti erilainen. Kukin oppii omalla tavallaan ja käsittelee tietoa omasta kokemusmaailmasta. Oppilaitokset pyrkivät toteuttamaan tasavertaisuutta koulutuksessa integraation ja inkluusion avulla. Integraatio tarkoittaa esim erityisopiskelijoiden sijoittamista samoihin tiloihin yleisopetuksen kanssa. Inkluusio tarkoittaa sitä, että kaikki oppijat käyvät koulua yhdessä ja oetus on järjestetty oppijoiden yksilöllisten edellytysten mukaisesti. Inkluusion perusajatus on, että kaikki ovat erilaisia, kaikki voivat oppia. Inkluusion taustalla on laajempi elinkaariajattelu, jossa tavoitteena on rakentaa parempi, inhimillisempi yhteiskunta ja johon sisältyy ajatus ihmisten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. s. 20-22

Kun oppija tarvitsee enemmän tukea, hänelle annetaan erityisopetusta ja siitä tehdään päätös yhdessä opiskelijan (ja alaikäisen huoltajan) kanssa. Tässä opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS) määritellään tukitoimet, tukiopetus. HOJKSin lähtökohtana ovat oppijan kyvyt ja vahvuudet sekä tarpeet ja tavoite, ja niiden perusteella määritellään yhteistyössä tarvittavat tukitoimet. s 24, 26

Opintoja voidaan tarvittaessa mukauttaa. Mukauttaminen tarkoittaa sitä, että opiskelijan tavoitteita, oppimisympäristöä ja arviointia muokataan opiskelijan kykyjä ja edellytyksiä vastaaviksi. Esim. opetussuunnitelman arvioinnin T1 - H2 - K3 arvioinnin T1 on liian korkea tavoite saavutettavaksi, jolloin mukautetaan sen alapuolelle. Kun arviointi perustuu mukautukseen, tulee arvioinnin perään tähti * -merkintä. s 24

Yhteistyö perheiden ja huoltajien kanssa on merkittävää. Vanhempien rooli lapsen kannustajana ja positiivisten kokemusten luojana on a ja o. Se on keskeinen lapsen itsetuntemukselle, kasvulle ja kehitykselle. Osalla perheistä on kuitenkin erilaisia ongelmia. Vaikeuksia aiheuttavat tyypillisesti päihteiden käyttö, työttömyys ja tuloköyhyys. Myös sairaudet, mielenterveysongelmat ja muut hyvinvoinnin tunteeseen vaikuttavat seikat tuottavat ongelmia. Vanhemmuus voi jäädä puutteelliseksi monesta syystä. Nykyvanhemmuus on vaativaa jo työelämän muutosten ja urapaineiden vuoksi. Vaikein tilanne on silloin, kun vanhemmat eivät sitoudu kasvattajan rooliinsa. Vanhempien motivoiminen kodin ja koulun yhteistyöhön ei ole aina helppoa. Oppijoiden tukeminen ja oppimisen edistäminen on koulussa toimivan henkilöstön haaste, joka voidaan parhaiten ottaa vastaan yhdessä, moniammatillisella yhteistyöllä, jossa oppijan koti on myös mukana. s. 32-34, 37

Oppilashuollon keskeisenä tavoitteena on toimia lastensuojelulain hengessä. Sen tehtävänä on oppimisen perusedellytyksistä huolehtiminen, koulun opiskeluhyvinvoinnista huolehtiminen, ehkäistä ennalta kiusaamista, päihteiden käyttöä ja koulupudokkuutta. s 40-41

Oppilaitoksissa tehdään opetussuunnitelman liitteiksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä suunnitelmia, kuten kriisisuunnitelmia, oppilashuollon toimintasuunnitelmia sekä opinto-ohjauksen ja erityisopetuksen suunnitelmia. Nämä erilliset suunnitelmat ohjaavat kuitenkin helposti erilliseen toimintaan, jossa yhteistyön rajapinnat jäävät kuvaamatta. Kokonaisvaltainen hyvinvoinnista huolehtiminen vaatii yhteisen hyvinvointisuunnitelman osaksi opetussuunnitelmaa. Hyvinvointisuunnitelmaan kootaan kaikki ne käytänteet, jotka koskevat hyvinvointia, ja suunnitelma tehdään yhteistyössä kaikkien oppilaitoksessa ja alueella olevien toimijoiden kanssa. Laatimisessa ei tule unohtaa oppijaa eikä huoltajaa. Opiskeluhyvinvointiin vaikuttaa  oppijan koko elämä. s. 45, 49

Olin Nurmijärven kunnan monialaisessa työryhmässä 12.9, jossa aiheena oli juuri ym. hyvinvointisuunnitelma, joka on laadittu alueen eri toimijoiden kanssa yhteistyössä. TTS:lla on myös omia suunnitelmia, ja tämän hyvinvointisuunnitelman käytäntöön vieminen TTS:lla on oma lukunsa. Opiskelijahuoltoryhmän edustajana voinen ajaa tätä asiaa.

Tyypillisiä huolenaiheita opiskeluhyvinvoinnissa ovat oppijoiden psykosomaattiset, psykososiaaliset ja terveyteen liittyvät vaikeudet. Opettajan tai muuhun henkilökuntaan kuuluvan aikuisen tulee huolestua normaaliin kehitysvaiheeseen kuulumattomasta oireilusta. Opettaja havaitsee käyttäytymisen muutokset, koska on eniten tekemisissä oppijan kanssa. Hän voi aina huolensa esittää oppilashuoltoryhmän jäsenelle, joka huolehtii asian eteenpäin asiantuntijavoimin. s. 49, 50

• Psykosomaattisia oireita ovat esim. päänsärky, vatsakipu, huimaus sekä niska- ja hartiakivut. s. 51
• Haastava käyttäytyminen aiheuttaa oppilaitoksessa monenlaista huolta. Haastava käytös on mm. aggressiivista, impulsiivista tai passiivista käytöstä, joka johtaa negatiivisten odotusten kehään ja sanktioihin. s. 51
• Oppimisvaikeudet käsittävät erilaisia oppimisen vaikeuksia aina lukivaikeudesta kehitysvammoihin. Yleisimpiä oppimisvaikeuksista ovat lukemisen, kirjoittamisen vaikeudet sekä matematiikan ja kielten oppimiseen liittyvät vaikeudet. Käyttäytymisen häiriön ja oppimisvaikeuden raja on joskus epäselvä ja vaikea erottaa, koska kummassakin tapauksessa käyttäytyminen häiriintyy. s. 57
• Kiusaaminen ilmenee oppijalla käytöksen muutoksina: alakuloisuutta, painajaisia, pelkotiloja, itsetunnon häiriöitä. Kiusaaminen on fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista väkivaltaa, johon aikuisten on puututtava. Kiusaamista voidaan estää rakentamalla koulun toimintaan yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia kontakteja lisääviä myönteisiä toimintamalleja (tukioppilastoimintaa jne). s. 59-60
• Mielenterveysongelmat lisääntyvät kouluissa. Tavallisimpia mielenterveyteen liittyviä ongelmia ovat neuroosit, mielialahäiriöt, syömishäiriöt, riippuvuushäiriöt, itsetuhoinen käytös ja psykosomaattiset häiriöt. Esim oppija voi olla ahdistunut, pelokas, hiljainen, vetäytyvä, väsynyt, aloitekyvytön, ärtynyt, hermostunut, itsekriittinen, muodollinen tai jäykkä. Hänellä voi olla toistuvia poissaoloja ja myöhästymisiä, hän voi mennä helposti lukkoon tai selitellä. s. 61

Kun lähdetään rakentamaan moniammatillista yhteistyötä alueen toimijoiden kanssa, on tiedostettava oppilaitoksen toiminnassa olevat vahvuudet ja esteet. Jos yhteistyö ei toimi, kukin tekee vain omaa työtään huomioimatta muiden ammattilaisten tekemisiä. Toimijat eivät ehkä tunne tai tiedosta toisten asiantuntijoiden osaamista. Opiskelijahuoltoryhmässä toimiminen on tarkoituksenmukaista ja tavoitteellista yhteistyötä: jaettua asiantuntijuutta oppijan, hänen huoltajansa ja opetushenkilöstön sekä muun henkilöstön tueksi. Siinä jaetaan niin työtä, osaamista kuin näkemyksiäkin - keskustellaan, ratkotaan ongelmia, ollaan dialogissa, reflektoidaan, suunnitellaan, sovitaan ja otetaan vastuuta. Jokaisen oma asiantuntijuus ja osaaminen täydentää toisten asiantuntijuutta oppijan hyvinvoinnista huolehtimiseksi. s. 73-75, 97

TTS:lla on oppilas- ja opiskelijahuoltolain 1.8.2014 astuttua voimaan jälleen kuraattoripalvelut käytettävissä. Tämän lisäksi opiskelijoitamme voidaan ohjata psykologipalvelujen pariin. Kuraattoripalvelut oli TTS:lta säästösyistä poistettu v. 2012. TTS:n opiskeluhuoltoryhmä on nyt uuden moniammatillisen yhteistyön edessä ja tapasin Nurmijärven kunnan kuraattorin sekä psykologin 16.9.2014 ja suunnittelimme yhteistyömallia, jolla uutta lainsäädäntöä lähdemme toteuttamaan.

Hämähäkinseittejä ja opetusharjoittelua

Eilisen päivän (12.9) olin verkostotyössä. Tapasin Nurmijärven kunnan moniammatillisten työryhmien syyskokouksessa paikkakuntamme kuraattoreita, psykologeja, nuorisotyöntekijöitä, kunnan johtoa sekä poliisin. Aluksi oli ruokailu ja hauskoja seuraleikkejä - sen jälkeen tykitys tiukkaa asiaa. Olen edustanut tässä verkostossa TTS:aa, vaikka se ei suoranaisesti opinto-ohjaajan kenttää olekaan. Pienessä oppilaitoksessa opo on välillä kuraattorikin ja välillä jopa "äiti". On helpompi ottaa yhteyttä alan asiantuntijoihin, kun heidät on tavannut livenä - lisäksi olen saanut tässä verkostossa valtavasti infoa, mitä nuorillemme kuuluu, ja sitä tietoa pidän tärkeänä työssäni sekä kotona vanhempana. 

5.9 kävin Keravan Keudassa Keski-Uudenmaan opinto-ohjaajien tapaamisessa, 15.9 Keski-Uudenmaan ammatillisten oppilaitosten opot tapaavat ja 26.9 on Keski-Uudenmaan opinto-ohjaajien verkostoristeily, jossa minulle on annettu puheenvuoro: esittelen TTS:n yhteishaun koulutukset. Verkostotyötä on viikoittain ja kun samoja kasvoja näkee säännöllisesti, alkavat keskustelummekin mennä pintaa syvemmälle. Kerromme toisillemme jo perheistämme jne.

Eilen illalla aloin hahmottelemaan em. verkostotyöstä innostuneena Verkostobasaari-tehtävää, ja sain aikaiseksi hämähäkinseitin. Huomasin, että sitä kannattaa pohtia useampaan otteeseen, sillä aina muistaa lisää tahoja, joiden kanssa työskentelee suoraan tai välillisesti. Kannan hämähäkinseittini sitten marraskuussa nähtäville.

Mutta sitä ennen puserran opintoja eteenpäin opetusharjoittelujen ja -seuraamisten parissa. Minua voi tulla seuraamaan joko Rajamäelle tai Vantaalle. Opetusharjoittelussa kokeilimme Taide&kulttuuri-kurssissa samanaikaisopettajuutta ja sen lisäksi veimme kurssin osittain Facebookiin. Viimeiset opetuskerrat ovat:

Rajamäki, Kiljavantie 6

• logistiikka-alan nuoret, kuorma-autonkuljettajan koulutusohjelma 30.9. klo 12-
• rakennusalan nuoret, maarakennuskoneenkuljettajan koulutusohjelma  3.10. klo 12-

Vantaa, Nuolikuja 6

• logistiikka-alan nuoret, linja-autonkuljettajan koulutusohjelma 29.9. klo 12-

Vantaa, Sarkatie 1

• rakennusalan nuoret, maarakennuskoneenkuljettajan koulutusohjelma 2.10. klo 12-

Opetusseuraamisia on myös alettava pikkuhiljaa toteuttaa. Aikomus on mennä moikkaamaan Jereä. Lisäksi sovin Keudan opinto-ohjaaja Marjukka Saarisen kanssa, että menen seuraamaan hänen opo-tuntejaan. Myös Rajamäen yläasteen opot toivottivat sinne tervetulleeksi, samalla käynnillä on aikomukseni esitellä TTS:n yhteishaun koulutuksia.

Lähijaksolta uutta potkua

Toiset lähipäivät toteutettiin 8.-9.9.2014. Tällä kertaa oli kaikki sellainen turhanpäiväinen miettiminen jäänyt. Enää en miettinyt, minne jättää auton, olenko myöhässä ja väärässä paikassa jne, vaan heti aamusta tapasin saman Karin Vesparyhmä jäseniä, joiden kanssa aamukahvilla vaihdettiin kuulumisia. Tosin minua ensin luultiin Pauliinaksi - no olemme vaaleita silmälasipäitä, joille pituuttakaan ei ole ihan huimasti annettu.

Oman OPEX-ryhmäläisten kanssa kohdattiin vasta luokassa, mutta jälleenkohtaaminen oli kuin vanhoillakin tutuilla. Mikähän siinä on? Kuitenkin on tavattu vasta kahtena päivänä aiemmin - syy lienee siinä, että olemme somessa ja blogien avulla tutustuneet toisiimme ja toistemme sielunmaailmoihin. 

8.9. olimme koko päivän Karin ohjauksessa pureutuen ammatillisen opettajan osaamisalueisiin ja samalla purettiin kesätehtäviä. Ryhmätöissä tehtiin uudenlaisia jakoja; emme tehneetkään omissa pienryhmissämme pohdintoja vaan JOUDUTTIIN toisten ryhmien kanssa sekaisin :). Toisten ajatukset tuovat itsellekin moninaisuutta asenteisiin ja ajatteluun, mutta ajoittain ajatuskuplassani oli kriittisempiäkin ajatuksia, että noinkin voi ajatella. Parhaiten mieleeni jäivät Karin esittämät diat tulevaisuustutkija Mika Mannermaan ajatuksista tulevaisuudesta sekä sukupolvien välisestä kuilusta, eri aikakausina syntyneiden ajatusmaailmasta.

Säädöstehtävään saimme ohjeistuksen. Sillä ei ole vielä kiire (palautus 15.3.2015), mutta on varmasti viisainta aloittaa sekin ajoissa.

9.9. aamu aloitettiin Katri Aaltosen luennolla "Opetuksen vai oppimisen suunnittelu". Olikin mielenkiintoista kokeilla taas uutta tapaa osallistua luentoon: https://todaysmeet.com. Erityisesti Katrin fläppitaululle piirtämä opettajan tunnin toteutus vs opiskelijan aktiivisuus tunnilla herättivät ajatuksia. Oli ihanaa kuulla esimerkkejä, että ammattilainen on itsekin aloittanut jostain, hakannut päätä seinään ja kokemusten kautta syttynyt kehittämään toimintaa. On oltava itselleen armollisempi. Kuitenkin on oltava nöyryyttä myöntää virheet ja tehdä korjausliikkeitä.

Poliittisen debatointi -ryhmätehtävän jälkeen olikin hyvä mennä syömään vatsansa täyteen kiinalaiseen ravintolaan. Siellä on niin runsas lounasbuffet.

Ruokailun jälkeen tulikin tuutin täydeltä jatko-ohjeita: kirjapiiri, verkkosessio, YTO verkko-opetuksena, verkostobasaari, arviointimalleja.

• Kirjapiiri: Juha lupasi avata ac-huoneen. Pidetään se siellä, ja ennakkoon tehdään tiivistelmät blogiin. Minä laadin excel-taulukon.
• Arviointimalleja laitetaan syyskuun loppuun mennessä facebook-ryhmään ja niistä valitaan hyvä meille.
• Verkkosessiot sovittiin pidettäviksi joulukuussa. 18.11 mennessä sovitaan aiheet ja aikataulut.
• Verkostobasaari järjestetään 18.11 lähipäivänä. Ymmärsimme sen niin, että messuständityyppinen esittely omasta valitsemasta verkostosta.
• YTO(yhteistoiminta)-verkko-opetus järjestetään facebook-kurssina tammikuussa. Sitä jäädään pohtimaan 18.11 lähipäivän jälkeen, mutta siihen päivään mennessä kukin miettii yhden facebook-kurssiin soveltuvan  tehtävän luovista menetelmistä. Niina linkittää luovien menetelmien listausta.

Näissä tunnelmissa hetimiten kotiin päästyäni. Ajatus muhii tästä vielä ja mietintöjä tulee seuraavissa blogeissa.

Kävelyllä koululaisten kanssa

Lasteni koululla oli lauantaityöpäivä ja aiheena oli Unicef-kävely. Tyttäreni toivoi minut mukaan ja tottakai tähän tarjoukseen tartuin - niin kauan kun hän haluaa minut mukaansa luokkansa juttuihin, minähän singahdan mukaan.

Pyöräilimme koululle, ja juuri kun sain polkupyörän telineeseen lukittua, alkoi selkäni takana nahina. Perussettiä: pojat ottivat yhteen painiottein ja ympärillä oli katsojapiiri. Tuumasin vain, että "No hohhoijaa pojat, älkää nyt näin aamusta viittikö". Ja siitä toteamuksesta se rupatteluhetki alkoi. Katsojajoukko kertoi sormella osoittaen, että "Toi aina lyö ja potkii". Tarkistin sitten tältä kohteelta kyykistyen hänen viereensä, mitä mieltä hän on. Vähän kyseltyäni syitä, miksi hänellä on paha mieli, kun nyrkkikin alkaa heilua, hän kertoi, että menisi leikkiin tai peliin mukaan, mutta kun toiset eivät ota. Toiset puolustautuivat, että eihän tuo ole edes halunnut tulla ja jos tulee, niin hän vain hakkaa ja potkii. Juteltiin kaveruudesta. Lapset itsekin esittivät kysymyksenä, että miltä itsestä tuntuisi, jos hakataan. Nii-in, ja miltä tuntuisi, jos ei otettaisi mukaan. Lapset olivat erittäin mukavia ja vastailivat kirkkain silmin kysymyksiini - noin avoimesti teini-ikäiset pojat eivät enää vastaa kysymyksiin. Otin nimet ylös ja kenen oppilaita he ovat. Raportoin opettajalle tiedon, koska tuo oravanpyörä pitäisi katkaista erityisesti tämän hakkaavan pojan kannalta. Siellähän on KiVa (Kiusaamista Vastustava)-koulu ja Verso (VertaisSovittelu) -toimintaa, joten eiköhän asia hoitune.Alkuopetus on todella merkittävässä roolissa kiusaamisen ehkäisyssä, sillä siellä nämä siemenet kylvetään. Jos se pääsee etenemään, vain taivas on rajana.... http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090518634289_uu.shtml

Opettajuuden kannalta tämä hetki oli herättävä: minulle on kertynyt nykyisestä työstä ymmärrystä pohtia syy-seuraus -suhdetta nyrkkiä heiluttavasta lapsesta. Toki omakin poika on raivannut tätä ymmärtämistä, sillä hänkin koki ensimmäisillä luokillaan kiusaamista, ja se ilmeni koulussa nyrkkien heilumisena ja pulpettien lentämisenä. Se vaan tulkitaan väärin - kuka tilanteessa onkaan se uhri. 

Toivottavasti tuonkin nahistelutilanteen aggressiivisempi osapuoli sai toivon kipinän, että joku yritti ymmärtää häntäkin. Tilanteessa keskustelu oli paljon helpompaa minulle, kun en tuntenut näistä ketään. Kun selvitin oman lapsen asiaa, tunteet olivat kiehahtaa eikä asian hoitaminen ollut yhtään helppoa. Veikö tilanteessa läsnäolo minulta aikaa tai energiaa. Ei, aikaa meni alle 5 minuuttia ja sain siitä vain puhtia.

Unicef-kävelyllä lähelläni kävelleet lapset juttelivat erilaisista asioista ja toivoivat, että tulisin joskus heille sijaiseksi. Jahah... opeharjoittelua alkuopetuksessa tarjottu :)