HEnkilökohtainen KehittymisSuunnitelma - HEKS

Näen asiat opinto-ohjaajan näkökulmasta ja opettajaopinnoissa en niinkään lähde kehittämään omia opettamistekniikoita vaan ne vinkit imen kollegoiltani. Lähinnä näen roolini opettajien sekä opiskelijoiden tukijaksi, ravistelijaksi ja kannustajaksi. Vanhoilla opettamismetodeilla ei avata uusia ovia, on löydettävä uusia tapoja lisätä viihtyvyyttä, tuottavuutta ja opiskelijoiden tiedonhakuvalmiuksia.

Ennen opintojen aloittamista mietin, miten voisin opetusharjoitteluni toteuttaa, kun nykyisessä työpaikassani siihen minulla ei ole substanssiosaamista. Henkilökohtainen kehittymissuunnitelmani alkoi kuitenkin syntyä mielessäni jo heti ensimmäisillä lähiopiskelupäivillä Haaga-Heliassa 12.-13.5.2014. Tuolloin Karin ryhmässä keskusteltiin, mitä osaamista ja valmiuksia opettajalta vaaditaan. Erään ryhmän ajatuksena tuli ehdotus yhteis/samanaikaisopettajuudesta. Koska opiskelin verkkototeutusmallissa, verkossa opettaminen on luonnollinen tapa hoitaa myös opetusharjoittelua, varsinkin kun tulevat sukupolvet ovat mobiilikansalaisia. Kari kannusti opintojen olevan oiva mahdollisuus kokeilla uusia, hullujakin kokeiluja.

Nämä ajatukset koin mahdollisuudeksi ja kyselin atto-aineita opettavalta kollegaltani, olisiko hänellä kiinnostusta auttaa minua opettajaopinnoissani. Ehdotin hänelle samanaikaisopettajuutta -> kollegallani olisi substanssiosaaminen, minä toisin mukaan verkko-osaamisen. Kollegani innostui, Kari näytti vihreätä valoa, esimies (toimitusjohtaja-rehtori) suostui menettelyyn. Kuitenkin muutaman päivän asiaa työpaikalla mietittyämme, alkoi kuulua soraääniä, muutosvastarintaa. Vedottiin OPH:n määräyksiin, TTS:n verkko-oppimisstrategiaan jne. Olin kuitenkin ollut kaukaa viisas, kun olin menettelyyn saanut luvan ylimmältä taholta: toimitusjohtaja-rehtorilta. Rauhallisin askelin etenen suunnitelmassani: Trust me, I know what I´m doing.


Muutosvastarintaan on suhtauduttava välillä vähän huumorilla (vanha juttu, mutta toimii aina vaan):
https://www.youtube.com/watch?v=555cwB7k_oM

3.6.2014 kollegani kanssa istuimme neuvotteluhuoneessa koko päivän flow-mielentilassa. Minä esittelin facebookia verkko-oppimisympäristönä, avattiin kollegalle tunnukset facebookiin ja harjoiteltiin perusasioita, esim viestien tykkäämistä/peukuttamista. Vastavuoroisesti kollegani avasi taide ja kulttuuri -opintojakson sisältöä, jotka tutkinnon perusteet sisältävät, ja millaisia aiheita hän on kurssilla vetänyt ja millaisilla metodeilla. Molempien ajatuksia vatkatessa saimme mainioita cocktaileja. Saimme verkottumisasiaa paljon eteenpäin! Kurssin runko on rakennettu ja oppimisympäristöä testattu treeni-sivulla. Siitä jatkamme luomalla kullekin luokalle oman ryhmän. Ensimmäisen ryhmän kanssa tämä verkkomallinen yhteisopettajuus starttaa elokuun puolessa välissä.

 Kurssin suunnittelussa on yhä käytössä kynä ja paperi.

Yhteisopettajuudessa toinen hallitsee substanssiosaamisen ja toinen tuo verkko-oppimisen näkökulman.

Kollegani sanoi suunnittelu- ja toteutuspäivämme päätteeksi olevansa aivan sanaton. Tämä sisälsi innostuneisuutta, mutta myös hämmennystä. Uusi ympäristö tuo omat haasteensa kouluttajalle, joka ei ole tähän mennessä sosiaalisessa mediassa toiminut. Jaksan uskoa, ettei hän jätä somen hyödyntämistä vain tähän kokeiluun. Varmasti hän näki jo nyt, mitä kaikkea verkko-oppiminen tarjoaa mobiilinuorille.

 

Oliko siis suunnittelupäivän jälkeen lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? Sanoisin molempien fiiliksistä, että se oli puoliksi täynnä :)

3.1.3 Työ- ja toimintaympäristön kehittämistarpeiden tunnistaminen

”Rakennamme yhteistyössä asiakkaamme kanssa koulutus-, tutkimus- ja kehittämiskokonaisuuksia, joilla parannamme asiakkaamme osaamista, tuottavuutta ja hyvinvointia.” (TTS:n toiminta-ajatus) 

Jo perustamisestaan lähtien (7.4.1924) Työtehoseuran kulmakivi on ollut ajan hengessä mukana oleminen, viimeisintä teknologiaa ja osaamista edustava tutkimus- ja koulutustoiminta. Lähtökohta on ollut kehittää tehokkaita, ihmistyötä säästäviä ja turvallisia työmenetelmiä, joiden avulla työn tuottavuus paranee.

Lainaan TTS:n tutkimus- ja viestintäjohtaja Anna-Maija Kirkkarin blogista ajatuksen tuottavuudesta:

”Olemme kaikki saaneet kuulla kyllästymiseen asti kommentteja ja kehotuksia parantaa tuottavuuttamme. Pitäisi saada aikaan enemmän ja pitäisi hyödyntää olemassa olevat välineet ja osaaminen paremmin, pitäisi… ja pitäisi … Aika usein tällaisten kommenttien jälkeen tulee mieleen, että eikö tässä nyt jo kieli vyön alla juosta ja hiki hatussa puurreta. Ai, että pitäisi vielä enemmin saada aikaan!

Liian usein tuottavuuden parantaminen ajatellaan paranevan vain lisäämällä vauhtia. Jos esimerkiksi sinun täytyy siirtää tavaroita kantamalla paikasta A paikkaan B, suuremmat kuormat ja lisätty vauhti parantavat varmasti tehtävän tuottavuutta. Mutta jos tuntuu, että oma vauhti on tapissa ja kädetkään eivät kanna enää suurempia taakkoja, niin tuottavuuden lisääminen näyttää mahdottomalta tehtävältä. Mutta miksi tavarat ovat paikassa A, mikseivät ne ole suoraan paikassa B. Tarvitseeko tavaroiden yleensäkään kulkea A tai B pisteen kautta?

Hyvä etukäteissuunnittelu on tuottavuuden kehittämisen lähtökohta. Turhaan ei vanha sanonta kerro, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Käytäntö on tämänkin sanonnan todeksi osoittanut. Valitettavasti helpompi ratkaisu usein on juosta kuin suunnitella. Meillä on myös sellainen illuusio, että kiireinen (juoksija) työntekijä saa paljon aikaan. Hyvin työnsä suunnitellut saattaa näyttää laiskalta. Vaan mikähän on näiden kahden edellä mainitun henkilön tuottavuus?

Edellä kirjoitettu teksti on liioiteltua yleistystä, mutta saattaa siinä olla totta toinen puoli. Voisiko vauhtia hidastaa ja silti saada aikaan vähintäänkin saman verran? Sitä on syytä meidän jokaisen oman työtehtävämme äärellä miettiä!” (http://tts.fi/index.php/tts-1/blogit, 29.5.2014)

Omassa työssäni nuorten opintojen ohjaajana tuottavuus ei näyttäydy ripeämpinä otteina tms. Etukäteissuunnittelukaan ei joka tilanteessa ole mahdollista, sillä ohjauskeskusteluja ei oikein voi sanoittaa valmiiksi, vaan on kuunneltava opiskelijaa ja mietittävä asia tilanteen mukaan. 

Strategisesti olennaisen tuottavuuden käsitteen näen niissä henkilökunnan keskusteluissa, kun mietitään atto-aineiden integrointia ammatillisiin aineisiin. Ongelmaksi näissä on kuitenkin koitunut tekniset lukujärjestysongelmat ja johtajilta luvan heltiminen resurssointiin, esim yhteisopettajuuden kokeiluihin.  

Toisaalta opiskelijoiden palautteesta ilmenee, että atto-aineille (ammattitaitoa täydentävät opinnot) on tehtävä jotain. Luokkaopetusmuotoisena toteutuksena ajatukset eivät pysy kurissa metelöivässä luokassa, opiskelijat heittelevät paperitollukoita ja opettajat ovat tuskissaan. Lukujärjestykseen merkittyä aikataulua on noudatettava ja opiskelijoille on opetettava, että työaika on työaikaa. Turhanpäiväiseksi koetut asiat turhauttavat kaikki osapuolet. Opiskelijoiden lintsaamisen opinto-ohjaajana näen johtuvan juuri näistä syistä. 

Kokeiluja integrointiin on tehty, ja niistä pitivät sekä kouluttajat että opiskelijat, mutta ne ovat ilmeisesti olleet liian isoilla harppauksilla edettyjä kokeiluja, ettei niitä ole saatu tuotua arkipäivään. Olisi tärkeää kehittää pienin askelin asioita eteenpäin, löytää uusia työkaluja ja ratkaisumalleja, eikä ottaa heti suurta kokonaisuutta kokeiltavaksi ja olettaa sen jälkeen homman hoituvan. 

Olen iloinen, että ammatillisten opettajaopintojen opetusharjoittelun kokeilun avulla voin olla tukemassa opettajia löytämään pieniä puroja sekä uudenlaisiin oppimisympäristöihin että avoimempaan vuorovaikutukseen johtajien suuntaan. Koen roolini tärkeäksi, opin itsekin ja samalla toimin valmentajana kollegoilleni. Kokeilemisen riemuun ei pääse muutoin kuin heittäytymällä, rentoutumalla ja olla välittämättä siitä, että aina ennenkin on tehty näin. Nyt jalat pöydälle ja löysin rantein ideoita heittelemään!

 "Mikään ei elämässä ole niin tärkeätä kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä." (kiinal. sananlasku)

Verkko, verkompi, verkoin

Pienryhmämme ja Karin kanssa kokoonnuimme Adobe Connect -kokouksessa 22.5. Jännää ajatella, että yksi oli Uudessakaupungissa omassa makuuhuoneessa, toinen Nokialla olohuoneessa ja itse oman kotini keittiössä ja siinä me sovimme verkon välityksellä pelisäännöistä.

Facebookiin lupauduin tekemään muistion aiheesta, kun ihan kaikki eivät päässeet mukaan keskusteluun. Lukupiirikin hoituu facebookissa. Kirjoitelmat omaan blogiin ja olinkin jo ehtinyt niitä hahmottelemaan - siirsin hahmottelut vain tänne bloggeriin. Facebookiin harjoituksen vuoksi loin kansioita, joiden alle ryhmä voi laatia PITS:n sekä lukupiirin. Ryhmäläiset kiittelivät, että pidän ryhmänpainetta yllä - toivottavasti en laita liikaa painetta. (Ottakaa rennosti vaan, minusta on hauskaa kokeilla erilaisia juttuja, kun opeharjoitteluni aikomus on hyödyntää facebookia enkä sitä osaa hyödyntää vielä oppimispuitteissa.)

Oma HEKS alkaa myös hahmottua, ja selvitin myös verkkokoulutuksen mahdollisuuden talossa. TTS:lla on oma AC-huone, jossa voin syksyllä pitää oman verkko-oppimis/opettamissessioni. Siihenkin täytyy vielä ennen h-hetkeä vähän tutustua. Olisiko sitten vielä jokin aihe, mistä verkossa luennoisin.

Aurinko paistaa vielä lämpimästi, saas nähdä, mikä sää huomenna on. Kuuma ilma saa ajatukset lentelemään erinäisiin verkkoihin: verkko-oppiminen, verkkosukkahousut, verkot järveen, verkko, verkko...

 

3.1.1 Ammatillisen opettajan osaaminen opetussuunnitelman valossa

Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opetussuunnitelmaan on kirjattu ammatilliselta opettajalta edellytettäväksi osaamisalueiksi:

1)    ohjaaminen, opettaminen ja arvioiminen

2)    työelämä- ja verkostoyhteistyö

3)    tutkiva kehittäminen.

1)    Omassa opinto-ohjaajan työssäni erityisesti ohjaaminen on kaiken a ja o. Siinä ei voi koskaan kehittyä asiantuntijaksi, sillä jokainen opiskelija on oma yksilönsä. Jollekin opiskelijalle minun tyylini on sopiva, toinen kaipaa toisenlaista otetta. Ohjaamisessa itselleni kaikkein opettavin hetki on ollut sen ymmärtäminen, että ohjaajan tehtävä ei ole keksiä ratkaisua toisen puolesta, vaan ohjaamisen tarkoitus on auttaa ohjattavan itsensä löytämään ongelmaan ratkaisu, kantamaan itse vastuu teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Opiskelua kukaan ei suorita opettajaa, isää tai äitiäkään varten vaan kaikki tulee kullekin itselle omaa tulevaisuutta varten.

Opettamisen näen muuttuneen tiedon etsimiseksi. Opettajan ei pidä kaataa tietoa päähän kalvosulkeisilla, vaan pitäisi löytää keinot, millä oppija itse saa ahaa-elämyksen opittavasta asiasta. Opettaja ohjaa ryhmää tehtävien pariin, antaa asiantuntemuksensa näkyä esimerkeistä, joita voi rupatteluluonteisesti tuoda oppimishetkeen. Nuorten kanssa toki auktoriteetti on säilytettävä, mutta nykynuoret eivät kunnioita käskytystä vaan toverillisesti lähestyvää opettajaa. Toki niitäkin nuoria on, joihin puree vain kovaäänisempi käskynjako. Ehkä se riippuu siitä, minkälaisiin kotioloihin nuori on tottunut.

Arvioimista ja palautekeskustelua osaamisen kehittymisestä tulee käydä opiskelijoiden kanssa koko ajan. Pitäisi löytää pieniäkin asioita, joista kiittää ja kehua. Perussääntönä keskustelun aloittamisesta olisi se, että ensin kehut ja sitten vasta tuodaan keskusteluun kehittämiskohteet. Opiskelija näkee asian joka tapauksessa toiselta kantilta, jolloin kannattaa olla avoimin mielin keskustelussa ja kuunnella opiskelijaa herkällä korvalla – miten itse kehittäisin opettamista, jotta asian ymmärtää paremmin.

Koulutustehtävissä tulisi ymmärtää lainsäädäntöä virkamiesmäisellä tavalla: jääviyskysymykset, vaitiolovelvollisuus, tietosuoja jne. Nämä asiat eivät mielestäni ole työelämästä saapuville opettajille/kouluttajille selviä asioita, ja ammatillisen opettajakoulutuksen sisällöstä tämä puoli puuttuu. Tai ainakin kaipaisin siihen enemmän paneutumista. 
 
Toimin oppilaitoksessamme ammattiosaamisen näyttöjen toimielimen sihteerinä. Valmistujaisjuhlan kynnyksellä pääsen näkemään lähietäisyydeltä sekä opettajien tuskan viime hetken ammattiosaamisen näyttöjen arvioimisesta että ammattiosaamisen näyttöjen toimielimen toiminnasta ja päätöksenteosta. Ensimmäistä kertaa näin tilanteen, että nuoren ammattiosaamisen näyttö hylättiin toimielimessä. Nuoren osaaminen saattaakin vallan hyvin olla oikein hyvä, mutta arvioimisessa on aina muistettava pedagogisuuden ja eettisyyden lisäksi ennen kaikkea lainsäädäntö (esim. hallintomenettelylaki).  

2)    Työelämäyhteistyö on opettajalle tärkeää, sillä opetusta on viety paljon työelämän työssäoppimisjaksoille. Opettajan roolin tulee olla vahva, jotta työnantajat kokevat saavansa tukea oppilaitokselta ja tekevänsä tätä yhteistyössä. Jos tämän kontaktin menettää, tuskin opiskelijoitakaan enää työssäoppimisjaksoille otetaan.

Opinto-ohjaajana työelämäkontaktit ovat tärkeitä, jotta tuntuma säilyisi eri ammatteihin, työllistymistilanteeseen ja työelämän muihin vaatimuksiin. Opinto-ohjaajalle yhtä suuri merkitys on verkostoyhteistyöllä. Itse olen hakeutunut alueen oppilaan- ja opinto-ohjaajien kokouksiin ja kutsunut heitä TTS:lle. Se on toki verkostotyötä, mutta hyvin paljon myös markkinointia.
 

Kuva on otettu Bowling Housessa 23.5.2014, kun Nurmijärven kunnan oppilas- ja opinto-ohjaajat tapasivat ja verkostoituivat. Tasapeliin oli hyvä lopettaa :)

 

3)    Näen nykyajan opettajuudessa tutkivan kehittämisotteen lähes tärkeimpänä opettajan ominaisuutena. Tutkivaa kehittämistä parhaimmillaan omassa työssäni on juuri nämä opeopinnot. Näen itseni tilanteessa, jossa voin ja pääsen omiin opeopintoihini vedoten kokeilemaan uutta oppimisympäristöä ja samalla esittelemään kollegalleni tämän mahdollisuuden. Olen jo nyt ehdotuksen tehtyäni törmännyt innostuneisuuteen, mutta myös ennakkoluuloihin, jarrutteluun ja pelkoihin. Olen rauhoitellut kollegojani, että kyseessä on opintoihini liittyvä kokeilu, johon olen saanut luvan rehtorilta ja jonka raportoin rehtorille.

Opinto-ohjaajana olen esittänyt silloin tällöin uusia tapoja toteuttaa opetussuunnitelmaa, mutta asioita ei ole lähdetty viemään eteenpäin. Usein kuulee vedottavan OPH:n määräyksiin tms. Helpointa on jatkaa vanhaa tuttua tapaa. Olen kuitenkin joitakin pieniä muutoksia saanut aikaiseksi, ja sen vuoksi jaksan yrittää. Asiat eivät vain tapahdu hetkessä – sitähän se ohjaustyö on.

3.1.2 Oman osaamisen analysointi ja tunnistaminen

”Mietin miten mietteitäni

Askeleita oman ajatteluni

Sanat sanonut suunnatut

Toisten totiset tulkinnat

Suuntaavat sellaiset sanat

Toisten tunteella sanomat

Seuraa ajatteluni vihjeitä

Polkuja toisten poljennon

Miten minun mietteheni

Kuinka kantavat aatokseni

Löytävät sen rytmin oman

Tavoittavat maailman tolan

Hiukan sanat omat auttavat

Hetken merkit muistin tukevat

Järjen koneet mahdollistavat

Jälkeen kovan pohdinnan”

(http://blogs.helsinki.fi/lvlappal/2013/03/02/runo-4/, 17.5.2014)

Yllä olevan runon myötä analysoin omaa osaamistani ja tunnistin tiettyjä piirteitä, jotka ovat ohjanneet minua nykyiseen pisteeseen. 

Kokosin analyysin taulukkomuotoon:

Osaamishistoriani	Ajankohta	Positiiviset kokemukset, mitä osaamista jäänyt / persoonallisuuden vahvistuksia / kiinnostuksen kohteita	Kehitettävät asiat, mitä osaamisvajeita ja haasteita
Ev. lut. seurakunnan päiväkerho	varhaislapsuus	Reilu kaveri, kristillis-luterilaiset arvot (nöyryys, ahkeruus, toisten kunnioittaminen)	Askartelutaidot, keskittyminen kuuntelemiseen, olin lapsena varsin vauhdikas ”rämäpää”tyttö. Vanhemmillani oli pitkiä työpäiviä, joten olin paljon hoidossa isovanhemmillani, joilta sain vanhan ajan kasvatusta: tytöt ovat kilttejä, kun ovat hiljaa ja siististi.
Peruskoulu ja lukio	lapsuus ja nuoruus	Reiluus, urheilullisuus, paljon kavereita. Lukiossa opettaja totesi minusta tulevan opettajan, koska perustelin mielipiteitäni laajalti.	keskittyminen,  itseluottamuksen rakentumisessa pyrkimys miellyttämiseen, koska kiusaamiskokemuksia. Käsityö, kotitalous jne eivät kiinnostaneet.
Kesätyöt Kiljavan Opisto	nuoruus ja varhais-aikuisuus	monipuolisuus eri tehtäviin: puutarhatyöntekijä, kirjastonhoitaja, lastenhoitaja -> pystyvyyden tunne osaamisesta, vastuusta ja ylpeys omista saavutuksista sekä ilo ansaitusta palkasta	Lastenhoitotehtävissä väsähti henkisesti – ei tuntunut omalta jutulta
Kauppaoppilaitos, yo-merkonomi	varhais-aikuisuus	Julkishallinnon linja: lakiasiat selkeitä, oppiminen tietokoneilla helppoa = tekemällä oppiva, opinnäytetyö oppisopimuskoulutuksesta	työssäoppimisjaksoja ei ollut: ei tietoa itse työn teosta ja työttömyys uhkana valtavan nuorisotyöttömyyden vuoksi
Työvoimatoimisto	varhais-aikuisuus	Työttömäksi ilmoittautumisen jälkeen minut palkattiin työllistämistuella työvoimaneuvojaksi. Ohjaus- ja neuvontatyö oli mielekästä tiettyjen asiakasryhmien osalta. Vaativasta työstä tuli kuitenkin ammatillista ylpeyttä.  Palautteena: mutkaton luonne, kannustava ja kehittävä työote, miellyttävä työtoveri.	Työpaineet kasvoivat sekä tiettyjen asiakasryhmien että kiireen vuoksi. Kollega kannusti hankkimaan amk-tutkinnon.
Tradenomi, kauppa ja hallinto, taloushallinnon ko	aikuisuus	elinikäisen oppimisen käsitys selkiytyi	taloushallinnon koulutusohjelma ei antanut työtehtäviin mitään uutta – virhevalinta jälkikäteen ajateltuna *Olisi ehkä kannattanut käydä ammatinvalintaohjauksessa…*
Amiedu = ammatillinen aikuiskoulutuskeskus	aikuisuus	asiakaspalvelu-, tieto-, neuvonta- ja ohjaustyö, koulutussihteeri	Minulla oli sisäinen tunne, että kaikki kykyni eivät ole käytössä = ammattiylpeys oli toissijaista. Perusluonteenpiirteeni vaatimattomuus esti etenemisen, en hahmottanut omia mahdollisuuksia ja kykyjäni.
Perhe ja vapaa-aika	Aikuisuus	Halu perustaa ja huolehtia perheestä, liikunta, talonrakennusprojekti, ruuhkavuodet ja työelämässä eteneminen oli toissijaista. Some Facebookin kautta käyttöön v 2007.	Lapsuuden haaveet on lunastettu ja oli etsittävä elämään uusia haasteita: uusia harrastuksia, esim koulun johtokuntatyö.
TTS Työtehoseura	Aikuisuus	koulutussihteeri, koulutuskoordinaattori, palveluneuvoja, opinto-ohjaaja Työtehtävät ovat vaihtuneet muutaman vuoden välein: minulle on kertynyt näkemystä ja kokemusta useasta eri näkökulmasta. Opinto-ohjaajan tehtävässä on seesteinen olo – kykyni ovat käytössä ja tehtävä kiinnostaa. Asiakasryhmä ei liian haastavaa. Verkostotyö on antoisaa. Palaute esimieheltä: henkilökohtaiset ominaisuuteni sopivat opinto-ohjaajan tehtävään.	Sihteeritehtävissä tilapäisyyden olo, vaikka kyseessä olikin vakituinen työ = Kyvyt vajaakäytössä, ammatista ei ylpeilyä. Koordinaattorina lukujärjestyssuunnittelua ja tuolloin oli Bore-out –tunteita -> kaipasin asiakaspalvelutehtäviin. Opinto-ohjaajan tehtävässä tarvitaan lisää koulutusta.
Jyväskylän avoin yliopisto	Lähestyvä keski-ikä	Kasvatustieteen perusopinnot verkkototeutuksena – lisäsi elämän mielekkyyttä ja ymmärrystä itsestäni sekä omasta työtehtävästä.	Aikaa oli etsittävä perheellekin. Kirjoittamistyö oli mielekästä omaa aikaa ja omien ajatusten jäsentämistä - mutta aikaa vievää.
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu	Lähestyvä keski-ikä	Jo muutaman lähipäivän jälkeen havaitsen itsessäni uutta draivia kehittää työpaikan oppimisympäristöjä kollegojen kanssa, joihin intoni myös tarttui.	Kehittyminen päättyy tyytyväisyyteen ;)