Opettajaharjoitteluni on siis toteutettu samanaikaisopettajuuden keinoin hyödyntäen somea/facebookia oppimisympäristönä. Nuoret suhtautuivat myönteisesti tähän kokeiluun ja nyt tuleekin se MUTTA...
Lisäsimme tehtäviä Facebookiin ja odotimme tohkeissamme, minkälaisia vastauksia nuoret kirjoittavat. Muutamien vastausten jälkeen totesimme, että vastaukset ovat lyhyitä, mutta se lienee somessa normaalimpi tapa kuin pitkät "romaanit" ja kollegan kanssa pohdimme, että tärkeintähän tässä on se nuoren ajattelun kehittyminen. Muutamien tunnollisten vastaajien jälkeen oli hiljaista. Vastauksia ei tullut. Olimme pettyneitä.
Kysyimme välipalautekeskustelussa tehtävien selkeyttä. Tehtävät olivat selkeitä, jonkun kokivat hankalaksi. Kysyimme syitä, miksei vastauksia ollut tullut. Joku vetosi huonoon muistiin, osa sairasteluun tai siihen, ettei ollut konetta käytettävissä. Kuulostivat huonoilta selityksiltä, koska heille oli varattu aika iltapäivään tehtävien tekoon, aika ja ohje oli kirjattu verkkolukujärjestykseen ja lisäksi kouluttaja muistutti tästä aamupäivän tunneilla. Sairastelukaan ei selitä asiaa, koska tehtäviä voi tehdä kotonakin ja konetta taas oli mahdollisuus käyttää koululla luokassa.
Ilmoitimme yhden ryhmän nuorille eilen, että kokeilu epäonnistui ja päädyimme jatkamaan kurssia perinteisellä luokkaopetuksella, koska olemme vastuussa siitä, että kaikki pääsevät kurssista läpi. Nuoret olivat hiljaisia ja kysyivät, voisivatko vielä saada toisen mahdollisuuden. Hiljaisuuden tilanteessa koin siten, että nuoret ymmärsivät yskän, yhtään protestointia ei tullut - edes niiltä, jotka olivat tehtävät tehneet tunnollisesti. Emme tietenkään halua kostonhimoisina pitää liekaa kireällä vain pettymyksemme takia, mutta nyt vihellettiin peli poikki. Katsotaan nyt, miten asia etenee.
Pohdimme kollegani kanssa syitä tähän kokemukseen. Tämä pettymys tuli nimittäin esiin isossa opetusryhmässä. Pienissä opetusryhmissä tehtäviä on tehty tunnollisemmin. Olisiko pienessä ryhmässä ryhmähenki parempi, jotta kukin uskaltaa/kehtaa/tohtii kirjoittaa ajatuksiaan julkisesti nähtäville? Pitäisikö taide&kulttuuri toteuttaa esimerkiksi 2. jaksossa, jolloin ovat jo ehtineet istua luokassa riittävästi ja arvostaisivat uudenlaista oppimisympäristöä? Opastimmeko alkuvaiheessa tehtävien teon liian väljästi? Kokivatko nuoret toteutuksen helppona ja ottivat siitä vastaan vain vapauden, mutta unohtivat vastuun? Me aikuisethan emme niin toimi, emmehän ;)
Pidän erityisen tärkeänä sitä, että opetusharjoittelussa ja opetttajankoulutuksen aikana muutenkin tulee vastaan ongelmallisia tilanteita. Nyt meidän pitäisi olla virittäytyneitä pohtimaan niiden taustoja ja omia opetusjärjestelyitämme sekä toimintamalleja. Facebookit ja muutkin somet eivät sinänsä motivoi nuoria opiskeluun, vaan niidenkin käytön pitää olla pedagogisesti perusteltua ja ratkaisujen opiskelijoiden kannalta järkeviä. Lisäksi niiden käyttö vaatii oppimista, kuten havaitsitte. Ei ole helppo siirtyä vastaanottajan tai mekaanisten ohjeiden noudattajan asemasta vastuunottoon, kuten havaitsitte. Kokeilu ei ole kokeilu, jos se menee kuin vettä vaan. Siitä pitää saada monenlaisia kokemuksia ja ottaa opiksi. Minusta tuntuu jo tässä vaiheessa, että olette tässä vaiheessa saaneet arvokasta kokelusta kokeilustanne.
VastaaPoista