Loppu-HEKS

Eilen aprillipäivänä 1.4.2015 klo 14-15 pidettiin Karin kanssa viimeinen henkilökohtainen HEKS-keskustelu Karin ac-huoneessa. Nyt sitä jo tottuneesti ottaa verkkoyhteyden, saa äänet ja kuvat näkymään, luurit päähän ja juttelemaan. Tosin aina tulee jotain teknisiä haasteita, nytkin kaksi kertaa kone kaatui ja se piti käynnistää uudelleen. Koneeni asetuksissa lienee jokin "puhut jo liian kauan" -asetus. Täytyy pyytää tietohallinnolta lisäaikaa tähän :)

Osaltani alkaa homma olla ns pulkassa. Hyvä minä :)!

Palasimme ajatuksiini vuoden taakse. Tuolloin ajatuksenani oli tosiaan suorittaa pedagogiset opinnot, siis suorittamalla suorittaa ne pois alta. Kuitenkin oppimisympäristönä verkko vei minut mennessään ja halusin panostaa enemmän. Opinnot olivat minulle siis kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. 

OPEX-ryhmän osalta pohdin sitä, että kaikilla meillä oli tiimissä oma roolimme. Minullakin rooli vaihtelee hyvin paljon siitä, minkälaisia ihmisiä joukossa on. Jos joukkoon osuu hyvin vahvoja persoonia, ns vänkääjiä, siirryn sivusta seuraajaksi tai sovittelijaksi, koska vältän konflikteja. Aluksi kuulostelin, onko OPEXin joukossa sellaista tyyppiä, joka haluaa ohjata ja määrittää asioita. Heittämiäni ehdotuksia otettiin mukisematta vastaan, joten minä ns sain tilani ja roolit määriytyivät hyvin pian ensimmäisten lähipäivien aikana, jolloin esim minä avasin Facebook-ryhmän OPEXille Haaga-Helian atk-luokassa. Seuratessani sivusta muita ryhmiä, esim Kevaria ja kuusikkoa, olen vakuuttunut, että opintoni tulivat suoritettua juuri tässä omassa OPEXissa osaltani parhaimmalla mahdollisella tehokkuudella.

Välillä mietin, määritänkö jo liiaksikin OPEXin tahtia ja tehtäviä, mutta se mielessäni iskin säännöllisesti jäitä hattuun, että maltan odottaa toisiltakin mielipiteitä ennenkuin paukutan jonkin asian päätetyksi/valmiiksi. Kaikki eivät toimi kuten minä - minulla kun on ns Neiti Näpsä = toimistotyöntekijätausta, en kauaa odota ja mieti toimeen ryhtymisessä. Malttia olen kuitenkin oppinut kantapääopistona opinto-ohjaajan tehtävässä: ohjattavan ajatusten on vaan annettava hautua rauhassa.

Keskustelimme myös parhaiten mieleen jääneistä asioista, ja niitä olivat juuri kaikki toiminnalliset harjoitukset, esim väittelyharjoitus, Basaari ja Järvenpään retki - erityisesti käynti kehitysvammaisten nuorten luokassa. Lisäksi moni piti onnistuneena YTO-verkkokurssiamme Facebookissa. Siinä kyllä tuli matkan varrella toisten ajatuksia lukiessa onnistumisen ilon tunne. 

Opo-kollegani Tuulan kanssa olemme keskustelleet opintojeni aikana ajatuksistani ja oppimisestani. Hän sanoi, että näkee erityisesti itseluottamukseni kasvaneen. Ehkä siinä on juuri se, että löysin oman juttuni opettaa ja ohjata, ja uskon siihen epäilemisen sijaan. Eli vastaus on tullut Blogini otsakkeeseen: Opettajuus - mitä se on minulle.  

Kiitos!