Mutkia matkaan - onpa tämä ihanan haastavaa

Opettajaharjoitteluni on siis toteutettu samanaikaisopettajuuden keinoin hyödyntäen somea/facebookia oppimisympäristönä. Nuoret suhtautuivat myönteisesti tähän kokeiluun ja nyt tuleekin se MUTTA...

Lisäsimme tehtäviä Facebookiin ja odotimme tohkeissamme, minkälaisia vastauksia nuoret kirjoittavat. Muutamien vastausten jälkeen totesimme, että vastaukset ovat lyhyitä, mutta se lienee somessa normaalimpi tapa kuin pitkät "romaanit" ja kollegan kanssa pohdimme, että tärkeintähän tässä on se nuoren ajattelun kehittyminen. Muutamien tunnollisten vastaajien jälkeen oli hiljaista. Vastauksia ei tullut. Olimme pettyneitä.

Kysyimme välipalautekeskustelussa tehtävien selkeyttä. Tehtävät olivat selkeitä, jonkun kokivat hankalaksi. Kysyimme syitä, miksei vastauksia ollut tullut. Joku vetosi huonoon muistiin, osa sairasteluun tai siihen, ettei ollut konetta käytettävissä. Kuulostivat huonoilta selityksiltä, koska heille oli varattu aika iltapäivään tehtävien tekoon, aika ja ohje oli kirjattu verkkolukujärjestykseen ja lisäksi kouluttaja muistutti tästä aamupäivän tunneilla. Sairastelukaan ei selitä asiaa, koska tehtäviä voi tehdä kotonakin ja konetta taas oli mahdollisuus käyttää koululla luokassa.

Ilmoitimme yhden ryhmän nuorille eilen, että kokeilu epäonnistui ja päädyimme jatkamaan kurssia perinteisellä luokkaopetuksella, koska olemme vastuussa siitä, että kaikki pääsevät kurssista läpi. Nuoret olivat hiljaisia ja kysyivät, voisivatko vielä saada toisen mahdollisuuden. Hiljaisuuden tilanteessa koin siten, että nuoret ymmärsivät yskän, yhtään protestointia ei tullut - edes niiltä, jotka olivat tehtävät tehneet tunnollisesti. Emme tietenkään halua kostonhimoisina pitää liekaa kireällä vain pettymyksemme takia, mutta nyt vihellettiin peli poikki. Katsotaan nyt, miten asia etenee.

Pohdimme kollegani kanssa syitä tähän kokemukseen. Tämä pettymys tuli nimittäin esiin isossa opetusryhmässä. Pienissä opetusryhmissä tehtäviä on tehty tunnollisemmin. Olisiko pienessä ryhmässä ryhmähenki parempi, jotta kukin uskaltaa/kehtaa/tohtii kirjoittaa ajatuksiaan julkisesti nähtäville? Pitäisikö taide&kulttuuri toteuttaa esimerkiksi 2. jaksossa, jolloin ovat jo ehtineet istua luokassa riittävästi ja arvostaisivat uudenlaista oppimisympäristöä? Opastimmeko alkuvaiheessa tehtävien teon liian väljästi? Kokivatko nuoret toteutuksen helppona ja ottivat siitä vastaan vain vapauden, mutta unohtivat vastuun? Me aikuisethan emme niin toimi, emmehän ;)

Takaisin ruotuun

Kesäloman jälkeen ajatus kulkee kilon könttinä. Salasanat ovat unohtuneet, tietokonekin reistaa ja atk-tuki sai asentaa uudelleen joitakin ohjelmia. Tästä se lukuvuosi taas lähtee.

Nuoriso-opiskelijat ovat piristäneet oppilaitoksen arkea viikon päivät. Heti ensi päiville heille oli määritelty lukujärjestykseen taide ja kulttuuri -kurssia, ja niin hetimiten suunnitelmani mukaan pääsin opetusharjoittelun makuun. On siis toteutettu yhteisopettajuutta ja mahdollistettu kurssin osittainen suoritus Facebookissa.

Nuoret ovat toki ensimmäisinä päivinä muutoinkin jännittyneitä ja hiljaisia, mutta kun luokkaan marssi kaksi opettajaa, vaikutti siltä, että se rauhoitti nuoria entisestään. Kun kerroimme suunnitelmasta toteuttaa kurssi Facebookissa, nuoret suhtautuivat tähän positiivisesti. Toki he olivat ajatukseen vähän hämmentyneitä, koska olivat käyttäneet somea vain vapaa-ajan tarkoitukseen. Yksi opiskelija sanoikin, että on tylsää yksityishenkilönä käyttää Facebookia opiskeluun. Ehdotimme, että avaisi uuden tilin, joka on anonyymi "Onni Opiskelija", mutta hän kuitenkin tuli opiskelijaryhmään omana itsenään. Yksi opiskelija suhtautui todella iloisesti Facebookiin oppimisympäristönä; hän oli peruskoulun puolella kirjannut/valokuvannut Facebookiin työelämään tutustumisen päiväkirjan.

Me opettajat koimme yhteisopettajuuden tukevan kumpaakin. Minä harjoittelijana sain näkemystä vanhemman kollegan opettamisesta ja kollegani taas oppii käyttämään Facebookia ja hänelle avautuu samalla uusi opetusympäristö. Hän kirjautui järjestelmään avustamanani vasta tämän vuoden kesäkuussa, kun suunnittelimme kurssin sisältöä someen.

Nyt vain jännitämme, vastaavatko nuoret annettuihin tehtäviin Facebookissa, vai vesittyykö koko kokeilu...
Ensimmäinen tehtävä on katsoa kotimainen elokuva ja vastata seuraaviin kysymyksiin:
1. Mikä elokuvassa jäi eniten mieleesi?
2. Mitä mieltä olit elokuvan kuvauspaikoista ja puvustuksesta?
3. Kuka oli mielestäsi elokuvan kiinnostavin henkilö ja miksi?
4. Jos olisit elokuvan tekijä, mitä olisit tehnyt toisin?
5. Minkä arvosanan antaisit elokuvalle asteikolla 4-10?