Tyttären koulussa on käytetty opetuksen työkaluna tablettia, joten hän halusi sellaisen itselleen. Hän säästi rahaa tablettia varten. Kun itse aloitin nämä verkko-opinnot havahduin itsekin ajatukseen ja päätin, että ostetaan tabletti yhteiseksi ja kumpikin maksoi siitä puolet.
Kaupassa vertailimme erilaisia tabletteja ja tytär kokeili niitä hyvin tottuneesti. Olin itse asiassa hänen taidoista yllättynyt. Totta, nämä ovat mobiilikansalaisia! Päädyimme iPadiin, jota myyjä kehui helppokäyttöisiksi (lue: äitikin osaisi käyttää).
Kotona tytär näytti perustoiminnot ja latasimme muutamat pelit. Aluksi käytin iPadia vain netissä surffaamiseen, mutta uteliaisuuttani pyysin tytärtä neuvomaan maatilapelin (Hayday) jutut. Kun pääsin jujusta kiinni, mietin jopa muissa kodin askareissa, että pärjääköhän ne lehmät ja onhan viljat korjattu!?! Enkä malttanut lopettaa! Apua, minähän tässä olen se vastuullinen aikuinen ja peli vei näin mennessään.
Töissä kerroin naureskellen höperöitymisestäni, mutta toisetkin kertoivat ja tunnistivat tunteen. Positiivisiakin puolia kokemuksestani nähtiin: uteliaisuutta ja tiedonnälkää ei saakaan koskaan kadottaa. Lisäksi tämä kokemus oli hyvin tärkeä ymmärtääkseni niin omia lapsiani kuin nuoria, joiden kanssa toimin. Monetko kerrat on puhuttu yövalvomisista ja syyksi on löytynyt pelaaminen? Omien lasten kohdalla toivottavasti osaan paremmin ohjata ajatuksia tähän oikeaan elämään.
Miten äti on iPadin kanssa selvinnyt? Täällä ukki juuri kirjoittaa padillä. Olet käynyt ennakkoluulottomasti eri some- ja verkkovälineisiin käsiksi ja saanut muitakin mukaan - hyvä.
VastaaPoista